Pari luontopolkusuositusta tähän väliin! Viimeksi Kokkolan reissulla tuli testattua kaksi vähän pidempää reittiä: 20 km reitti Kalajoella ja 18 km reitti Salamajärvellä. Mulla ja J:llä ei ollut ennestään kokemusta noin pitkistä reiteistä kävellen, vaan pisimmät pätkät joita ollaan eräjormailtu, ovat olleet ehkä kymmenisen kilsaa. Etukäteen vähän jännitti, miten tuollainen oikeasti pitkä porhallus sujuisi! Toisaalta kävely ei ole mulle mitenkään vierasta, kun mun päivittäiset lenkkireitit pöndellä on pituudeltaan 6, 9, 10 ja 13 kilsaa. Eniten tulee mentyä noita 9-10 km pätkiä. Jotakin peruskuntoa siis on olemassa, vaikkei se todellakaan ole tällä nykyisellä massalla optimaalisissa sfääreissä. 😓😁 J puolestaan on reipas kolmekymppinen ja hyvässä kunnossa, mutta usein suorastaan inhoaa kävellen liikkumista. Silti häntäkin kiinnosti lähteä tallustelemaan näitä reittejä! Ensin käytiin Kalajoella reippailemassa Siiponjoen 20 km reitti, ja koska se sujui yllättävän helposti ja kivuttomasti, päätettiin heti seuraavana viikonloppuna ajella Perhon lähettyvillä sijaitsevalle Salamajärvelle, jossa meitä houkutteli 18 kilsaa pitkä Vaatimen kierros.
Aloitetaan tästä Kalajoen reitistä, joka mentiin ekana! J oli käynyt jo aiemmin alkusyksystä pyöräilemässä samaisen pätkän, joten hänelle se ei ollut enää uusi juttu. Mä en maastopyöräilystä innostu pätkääkään, joten halusin kokea reitin jalkaisin. Lähtöpaikkana toimii Tapion tupa, joka kannattaa iskeä navigaattoriin paikkaa etsiessä.
Suureksi osaksi 20 kilsan tarpominen oli pehmeää polkua ja aika paljon myös pitkospuuta. Reitin varrella oli pari laavua, yksi kota ja taisi olla pari vessaakin. Ei otettu mitään grillattavaa mukaan, koska arveltiin ettei noille laavuille mahdu kuitenkaan sekaan - ja näin oli, joka stopilla oli väkeä.
Kaiken kaikkiaan mahtava luontopolku ja kiva kokemus! Loppujen lopuksi nähtävää ei ollut ehkä ihan älyttömästi - tai siis, ainakaan omaan makuuni mitään henkeäsalpaavan hienoja luontomaisemia ei ihan hirveästi ollut. Aika perus, jos niin kehtaa sanoa. 😉 Toisaalta luulen, että jos oltaisiin menty muutamaa viikkoa myöhemmin silloin, kun ruska on parhaimmillaan, reitti olisi ollut paljon upeampi. Itsensä haastamismielessä suosittelen ehdottomasti, ja sopii hyvin myös ekaksi pitkäksi patikoinniksi, koska maasto oli pääsääntöisesti aika helppoa talsittavaa.
Sitten suunnataan Salamajärven maisemiin. Kokkolasta tänne oli matkaa joku reilu 120 km, jos oikein muistan, ja matkan varrella oli Kaustinen, Veteli, Perho sun muita tosi jänniä (köhköh) paikkakuntia. 18 kilsan Vaatimen kierros ja muut lyhyemmät reitit lähtevät Koirasalmen luontotuvalta, eli se naviin jotta paikka löytyy. Vaikka Salamajärven reitti oli pari kilsaa lyhyempi kuin Kalajoen reittimme, se oli silti paljon raskaampi maaston takia. Oli kivenlohkaretta ja juurakkoa kerrakseen. Mutta ne maisemat...
Täytyy sanoa, että Salamajärven kansallispuisto oli todella paljon mun mieleen! Paljon nähtävää koko ajan: soita, jokia, pieniä järviä, aarnimetsää, pirunpeltoa... vaikka ja mitä vaihtelevan monipuolista. Itse tykkäsin erityisesti yhdestä pitkästä pitkospuupätkästä suolla, joka oli jotenkin todella kaunis punaisine sammaleineen.
Ei kun seuraavia parinkympin lenkkejä suunnittelemaan! Olisiko jotain suosituksia erityisesti Pohjanmaan ja Keski-Suomen akselilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti