Oon jo muutaman vuoden ajan löytänyt itseni säännöllisesti pähkäilemästä, pitäisikö mun ryhtyä vegetaristiksi. Tai oikeestaan kysymys ei edes ole enää siitä, ryhtyäkö vai ei, vaan lähinnä mietin ajoitusta ja toteutusta - uskon täysin, että ennemmin tai myöhemmin tulen jättämään lihansyönnin taakseni. Tuskin syön enää nelikymppisenä lihaa. (Off-topic, mutta onpa tuskainen ajatusleikki, että niihhh säki Anne-Mari oot sitten joskus 40-vuotias. Ei juku. 😓😂SEND HELP!)
Mun moraaliin ei oikein meinaa mahtua tehotuotanto. En pidä ollenkaan siitä, millaisella volyymilla lihateollisuus pyörii, ja miten eläimiä kohdellaan syntymän ja teuraaksi päätymisen välisenä aikana, joka usein on varsin lyhyt. Emakot suljetaan ahtaisiin häkkeihin porsimaan, karjut kastroidaan ilman puudutusta syntymän jälkeen. Kukkotipuja tapetaan tarpeettomina jo päivän ikäisinä, eikä armollisesti eloon jätettävien munivien kanojen elämäkään kovin hääviä ole. Tai lihaksi jalostettavien broilereiden, jotka kasvavat niin vauhdikkaasti, että linnuille aiheutuu vääjäämättä kipuja ja terveysongelmia. Musta on kamalaa, miten eläimet ovat pelkkää tavaraa yrityksille, jotka pyrkivät maksimoimaan katetuoton samalla, kun kansa valittaa ruuan hinnasta: aina pitäisi kaikkea vaan halpuuttaa ja halpuuttaa. Sitten vedetään broilerisuikaleet naamariin sen kummemmin ruuan taustoja miettimättä.
Tehotuotannossa tapetaan vuosittain miljoonia eläimiä meille ravinnoksi - ja loppuviimein siitäkin ravinnosta pöyristyttävän iso osa menee roskiin. Liian usein ruokaa hamstrataan yli oman tarpeen. Buffassa lautanen kasataan kukkuralleen, jotta varmasti tulee syötyä koko rahan edestä - ja sitten ruokailun päätteeksi puolet ruuasta räävitään biojäteastiaan. Kaupasta ostetaan mitä sattuu fiilispohjalta heräteostoina tai vaikkapa tarjoushintojen ja punaisten päiväyslappujen innoittamana. Hyvää, syöntikelpoista ruokaa menee jatkuvasti valtavat määrät roskiin logiikan ja logistiikan puutteen takia. En uskalla edes ajatella, miten monta eläintä tapetaan vuositasolla täysin turhaan tällaisen silmittömän ahneuden ja ajattelemattomuuden takia.
Myönnetään - onhan se liha hyvää. Mutta yhä useammin se hyvä maku alkaa jossain vaiheessa vähän tökkiä, kun mieleen tulvii epämiellyttäviä ajatuksia. Mikä on tämän lautasella olevan pihvin taustatarina? Ketä mä tarkalleen ottaen tänään syön? Miksi on niin normaalia syödä muita eläviä ja tuntevia olentoja, jotka elävät lyhyen ja surkean elämän ahtaissa tiloissa vain päätyäkseen pihviksi mun lautaselle?
Toisin kuin jokusella muulla eläinkunnan lajilla, ihmisellä on onneksi mahdollisuus valita, mitä syö - pelkällä järkevästi koostetulla kasvisravinnollakin tulee halutessaan toimeen. Varsinainen vegaanius tuntuu mulle turhan kaukaiselta ajatukselta toistaiseksi, joten luultavasti aloittaisin ruokavalion päivityksen rennommalla linjalla, eli vegetaristina.
On vaan pari mutkaa matkassa: mulla on jo valmiiksi vahvaa taipumusta raudanpuutteeseen, ja kasviksista on aika hankalaa saada tarpeeksi rautaa. Toivottavasti jokainen näin vuonna 2021 jo tietää, että pinaatissa ei ole rautaa sen enempää kuin muissakaan vihreissä kasviksissa. On suorastaan koomista, että jopa jotkut terveyden ammattilaiset KEHTAAVAT suositella pinaattia raudanlähteenä edelleen jonkin ikivanhan laskuvirheen/myytin perusteella.
Musta on kiinnostavaa, että nykyään monet - etenkin nuoret naiset - haluavat jättää punaisen lihan pois ja syödä vain vaaleaa lihaa, kuten broileria. Jos mä haluaisin edelleen pysyä lihansyöjänä, mutta karsia jotakin pois, aloittaisin aivan ensimmäisenä siitä broilerista! Tytöille ja naisille riittävä raudansaanti on äärimmäisen tärkeää, ja vaaleasta lihasta sitä saa paljon vähemmän kuin punaisesta lihasta. Sitten kun huomioi vielä senkin seikan, että usein naiset kuluttavat miehiin verrattuna lihaa melko pieninä annoksina, niin tuntuu vaikealta ymmärtää terveyssyillä perusteltua päätöstä jättää ruokavaliosta pois punainen liha ja syödä vain mm. kanaa, kalkkunaa ja kalaa. On hassua, miten punaisesta lihasta on julistettu ruokaympyrän mörkö, jota terveet ja normaalipainoiset ihmisetkin välttelee ennaltaehkäisevästi kuin ruttoa, vaikka se on itse asiassa ravintoarvojen puolesta yksi ylivoimaisesti parhaita ruokia, joita voi syödä. Siinä on proteiinia, siinä on rautaa, siinä on vitamiineja, siinä on lähes kaikkea. JOS siis haluaa ylipäänsä syödä lihaa, sehän se suuri kysymys onkin...
Kaikista tuotantoeläimistä broilereilla tuntuu olevan usein kurjimmat oltavat. Sitten jos vielä alkaa ynnäilemään tapettavien eläinten lukumäärää, niin aika monen broilerin pää on laitettava pölkylle, jos halutaan tuottaa sama kilomäärä lihaa kuin vaikkapa yhdestä naudasta saadaan. Mulle on siedettävämpi ajatus tappaa yksi suuri eläin, josta riittää syötävää monelle ihmiselle, kuin tappaa kymmeniä pienempiä eläimiä samojen suiden ruokkimiseksi. Alan herkästi ajatella niitä eläimiä yksilöinä, en vain epämääräisenä massana, josta tehdään X määrä ruokaa ja jonka arvo on Y euroa. Usein tuntuu, että mitä pienikokoisempi eläin on, sen vähempiarvoisena sen elämää pidetään.
Kalakaan ei kovin häävisti enää houkuttele. Erehdyin katsomaan Seaspiracy-dokkarin taannoin, eikä sushi ole enää maistunut samalta kuin ennen. Suorastaan kyllästyttää jo. Merten riistokalastus on iso ongelma, jolta aiemmin on jostain käsittämättömästä syystä ollut liian helppo sulkea silmänsä. Kotimainen kala ei kenties ole niin pahis, mutta tällä hetkellä sekään ei kyllä kummoisesti houkuta.
Oksettaa ajatella jotain helvetin rapujuhlia, joissa porukka syö hyvillä mielin elävältä keitettyjä rapuja. Fiinien kesäkekkereiden sijaan mulle tulee mieleen rapujuhlista lähinnä sadistiset kidutustalkoot. En oo koskaan tajunnut elävältä keittämisen ideaa - tainnuttakaa nyt helvetti ne ensin! Näin kai välillä tehdäänkin ja joskus käytetään pakasterapuja, mutta jotkut väittävät maun olevan parhaimmillaan, kun ravut isketään kattilaan elävinä. Tosi kivaa ja sivistynyttä kiduttaa mitään elävää ja tuntevaa olentoa noin brutaalisti. Mun mielestä rapujuhlat ainakin nykyisellä konseptilla elävältä keittämisineen kuuluvat menneisyyteen. Miten tuo eroaa siitä, että Kiinassa keitetään eläviä koiria ja kissoja? Kaikki kolme lajia kykenevät tuntemaan kipua ennen tajunnanmenetystä ja kuolemaa. Onko ravun kipu merkityksetöntä, koska se on karunnäköinen äyriäinen, kun taas kissat ja koirat ovat rakkaita nappisilmäisiä lemmikkejämme?
Takaisin aiheeseen, eli kasvisruokavalioon. Vaikka yleisesti ottaen tykkään kasvisruuasta ja syön mielelläni kaikkea pavuista linsseihin, silti lihan korvaaminen täysin kasvikunnan tuotteilla tuntuu vaikealta. On esimerkiksi pakko myöntää, etten kyllä kertaakaan ole maistanut niin hyvää tofua, että alkaisin ilomielin syödä sitä lihan sijasta. Melko harvat kasviproteiinivalmisteet iskevät mun makuun, joten en oikein tiedä vielä, miten lähtisin koostamaan tasapainoista ruokavaliota. Aiheeseen perehtyneen ravintoterapeutin avulla? Jollain kasvisruokakurssilla? Voisin toki syödä kyllästymättä kasvissosekeittoja, falafeleita ja kasvispihvejä joka päivä, sillä ne ovat mun kasvisruokaherkkuja - mutta eihän siinä olisi mitään järkeä pidemmän päälle...
Kuluneen vuoden aikana oon maistellut kaikenmaailman Beyond Meatit ja Moving Mountainsit läpi, sillä burger on ehdottomasti se, mitä tulisi eniten ikävä lihattomalla ruokavaliolla. Ja puhun siis KUNNON burgerista, jonka välissä on mehevä medium-pihvi. Hyvin tehtyä burgeria ei voita juuri mikään! Vaikka esimerkiksi hiljattain syömäni Muu Premium Burger -vegepihvi oli yllättävän hyvää hampparisämpylän välissä lempitäytteideni kanssa, niin eipä siitäkään oikein ole oikeasti lihan tilalle. Kaikissa valmiissa vegepihveissä on jotenkin turhan "jauhomainen" maku - puuttuu mehevyys. Sitten on vielä se eineshyllyn parhaiden palojen kartoittamista suurempi urakka: pitäisi oppia itse kokkaamaan maukkaita ja ravitsevia kasvisruokia. Apua!
Ehkä ensimmäisenä pitäisi prosessoida lisää tätä omaa ajatusmaailmaa läpi, ennen kuin oikeasti on valmis hyppäämään lihattomaan elämään, jossa moni vanha lempimättö on julmasti jätettävä taakse. Ehkä muutamassa vuodessa tilalle ehtii kertyä liuta uusia lempimättöjä vegeversioina? Kuka tietää!
Riista olisi varmaan kestävin ja "eettisin" ratkaisu, jos lihan haluaa säilyttää ruokavaliossa. Hirvenliha on ihan hyvää burgerin välissäkin. Sitä ei kuitenkaan käsittääkseni kannata syödä kovin usein, ja täytyy sanoa, etten saumattomasti voi sanoa tykkääväni metsästämisestä. Joillakin metsästäjillä tuntuu olevan paha asennevamma mm. susia ja kaikkia muita petoeläimiä kohtaan, jotka kilpailevat metsästäjien kanssa samoista saaliseläimistä. Eikö olekin kummallinen juttu, että ne petoeläimetkin tartteis vissiin jotain safkaa joskus. Mua ärsyttää, miten joillakin metsästäjillä tuntuu olevan hirveä himo hävittää nämä hienot eläimet sukupuuttoon. Ja ei perkele, jos susi tulee riehumaan vaikka lammasaitaukseen ja röyhkeästi kajoaa ihmisen omaisuuteen, tuotantoeläimiin - silloin vasta susien hävitysvimma lähteekin laukalle. Mun mielestä tuollaisessa tilanteessa pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, olisko vaikka pitänyt rakentaa korkeammat ja paremmat aidat, ettei sinne ulkopuolisia petoja niin vaan pääse tunkeutumaan. Ihminen ajaa sudet omalla toiminnallaan ahtaalle, ja raivoaa sitten viattomalle, uhanalaiselle eläimelle siitä, että sillä sattuu olemaan villieläimen tarpeet.
Lyhyt koonti ajatuksistani vielä loppuun: Ennemmin tai myöhemmin takuuvarmasti siirryn kasvisruokavalioon, mutta se, miten ryminällä homman hoidan, on vielä harkinnan alla. Yksi vaihtoehto olisi se, että söisin alussa vain arkena kasvispainotteisesti ja viikonloppuisin ja erityistilanteissa voisi edelleen syödä liharuokiakin, kunnes liha joskus toivon mukaan putoaisi luontevasti kokonaan pois. Toinen juttu on se raudansaanti, jonka tärkeyttä ei kertakaikkiaan voi liiaksi korostaa... nimimerkillä kokemuksen katkera rintaääni. Kauheasti on mietittävää ja selvitettävää. Muutosten tuulten muhiessa jatkan samaa kuin nytkin, eli valitsen yhä useammin liha-annoksen sijaan kasvisjuttuja lautaselle sekä kotona että ravintolassa.
Btw, kuvituskuvina postauksessa on tämän päivän myöhäinen aamiainen. Normaalisti mun aamupala on todella nestemäinen: sitruunashotti, iso lasi vettä, kahvi ja proteiinipitoinen marjasmoothie. Tässä oli kesäpäivän ekstrana edellispäivän pannaria ja Finskin mustikkamehua. 😁Jos voisi ja kehtaisi syödä loppuelämän pelkkää aamupalaa aamusta iltaan, onnistuis multa hyvin! Rakastan marjoja yli kaiken, enkä kyllästy ikinä erilaisiin smoothieisiin.
PS: Loppuun vielä pieni disclaimer jälkikäteen lisättynä. Mua ei kiinnosta muiden lihan syöminen tai syömättömyys, eli en oo täällä tuomitsemassa ketään - en ääneen, enkä edes hiljaa omassa päässäni. Tämän postauksen pointti ei ole mitenkään yleistää, että pitäisin lihansyömistä jotenkin aukottomasti huonona asiana, vaikka itselläni se on alkanut vähän tökkiä ja oon alkanut kyseenalaistaa omia ruokailutottumuksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti