Jos aitous vähänkään mietityttää, netissä on paljon online authenticator -palveluita, jotka hyvin kohtuullista maksua vastaan antavat laukun aitoudesta arvion tai jopa aitoustodistuksen, riippuen hieman palvelusta. Yleensä homma toimii siten, että lähetät laukusta liudan kuvia palveluntarjoajalle ja sitten heiltä tulee muutamassa päivässä vastaus. Oman mielenrauhan kannalta autentisointi on hyvä idea. Jotkut suomalaiset second hand -laukkuja myyvät kaupat tarjoavat jokusella kympillä tekoälyyn perustuvaa Entrupy-autentisointipalvelua, jossa verrataan laukusta mikroskooppikameralla otettuja kuvia tuhansiin sekä aidoista että feikeistä tuotteista otettuihin kuviin.
Nykyään moni potentiaalinen ostaja pitää secondhand-laukun oston edellytyksenä sitä, että tuotteesta on olemassa kuitti ja laukun mukana tulleet tägit, dustbag ja säilytyslaatikko. Kannattaa muistaa, ettei tällaiset asiat millään tavalla takaa aitoutta, vaikka on toki ihan kiva juttu, jos ne sisältyy kauppaan. Nykyään kuittiväärennökset voivat olla todella autenttisen näköisiä, samoin tägit. Dustbageja ja pahvilaatikoita myydään muutamilla kympeillä mm. Torissa ja eBayssa, joten ne voivat olla erikseen hankittuja, eivätkä välttämättä ole tulleet juuri sen laukun mukana, jota olet ostamassa. Huijarit tiedostavat, että mm. pakkausmateriaalien kuuluminen kauppaan lisää luottamusta myyjään. Ja vielä selvennyksenä: ei ole koskaan huono asia, jos kauppaan kuuluu kuitti, laatikko sun muuta härpäkettä. Se ei itsessään ole vielä syy epäilykseen - mutta on hyvä tiedostaa, että nuo "lisukkeet" eivät myöskään ikinä takaa tuotteen aitoutta.
Aina kannattaa:
- Tutkia kuvat ja ilmoitus tarkkaan. Zoomaa kuvista varsinkin pienet yksityiskohdat, kuten tikkaukset, saumat, vetoketjut ja metalliosat läpi.
- Kysellä tuotteesta. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa! Jos myyjällä on puhtaat jauhot pussissa, hän kyllä vastailee sinulle mielellään ja kärsivällisesti.
- Pyytää lisäkuvia yksityiskohdista, tai jos kuvat on otettu hämärässä, kysy, voisiko myyjä ottaa kuvia päivävalossa. Jos myyjä alkaa selitellä että hän on jo valmiiksi pakannut tuotteen tai ei muuten muka pysty ottamaan kuvia, kierrä kaukaa!
- Tarkistaa, mitä muuta myyjä on myymässä + mahdolliset palautteet. Torissa ei valitettavasti ole palautesysteemiä käytössä, mutta eBayssa myyjälle jätetään kauppojen jälkeen yhdestä viiteen tähteä arvosanaksi ja lisäksi kirjallinen palaute. Vestiairella on käytössä myyjille luokituksia, kuten "trusted seller" ja "professional seller". Pyri ostamaan ensisijaisesti myyjiltä, joiden luotettavuudesta on jokin tällainen todennus olemassa, oli se sitten muiden ostajien arvostelut tai palvelun ylläpitäjän luokitus.
2. Maltti on valttia. Iso osa mun laukuista on ostettu vuosien harkinnan jälkeen, ja siihen vielä päälle odotusaika että ylipäätään löytää etsimänsä. Kannattaa pohtia budjettia, minkä verran on valmis tietystä laukusta maksamaan, ja miettiä minkä kuntoisen laukun sillä summalla realistisesti saa ostettua. Haittaako pienet pintanaarmut, naarmuiset metalliosat tai pieni farkkujen aiheuttama tummentuma laukun takapuolella? Mitä, jos laukku on päällisin puolin siisti, mutta sisällä on huulipuna- tai mustekynätahra? Nämä ovat seikkoja, jotka joskus voivat laskea laukun myyntihintaa tuntuvastikin. Ellei haaveissa ole jotain oikeasti todella harvinaista, kannattaa olla hötkyilemättä. Laukkuja tulee ja menee, ja se sulle oikea laukku oikeaan hintaan tulee kyllä vielä vastaan.
3. Vältä tämän hetken kuumimpia IT-laukkuja. Louis Vuittonin Metis on ollut viimeiset pari vuotta ihan järjettömän suosittu, eikä moni laukun ostamisesta kiinnostunut meinaa saada sitä näppeihinsä mistään: ei LV:n nettikaupasta, ei kivijalkaliikkeistä, ei välttämättä edes käytettynä - tai sitten käytetystä pyydetään jopa 500 euroa ylihintaa laukun "harvinaisuuden" takia. Noh. Nyt kovin huuma on ilmeisesti takana, sillä käytettyjen laukkujen hinnat ovat alkaneet tippua vastaamaan normaalimpaa secondhand-hinnoittelua. On toki edelleen niitäkin jääräpäisiä myyjiä, jotka kuvittelevat vieläkin nyhtävänsä laukusta massiiviset tuotot, mutta usein käytettyjä, hyväkuntoisia laukkuja näkee jopa Vestiairessa muutaman satasen ovh:ta edullisemmin. Tässä kannattaa huomioida, että Vestiaire pidättää itselleen aika korkean komission kaupoista, eli myyjänä ei kyllä pahemmin enää "tienaa" Metis-laukun myymällä. Riippuu toki myyntikanavasta, jota suosii.
4. Iske menneiden sesonkien IT-laukkuihin. Kun Chloen Hudson-laukku lanseerattiin oisko ollut 2015 tai 2016, ihastelin sitä samantien. Hintapa oli vaan rapiat 1500 euroa, että tota noin... bye bye, next one. Mitäs kyseinen laukku näin vuonna 2021 maksaa? Vestiairesssa hyväkuntoisia laukkuja liikkuu jopa 350 eurolla. Arvo on siis laskenut kuin lehmänhäntä. Ellei kyseessä ole Chanel, luksusmerkkien IT-laukut ovat loppujen lopuksi aika harvoin hyviä "sijoituksia". Kun huuma on ohi, juuri ketään ei enää kiinnosta sun massatuotettu ja yli hypetetty trendiveska.
5. Muutama sananen laadukkaista brändeistä. Jos aloittelet laukkukokoelmaasi tai haluat vaikka hankkia tyttärelle kohtuuhintaisen, laadukkaan laukun, suosittelen Furlaa. Tiedän, ettei se ole mikään Vuittoniin tai Dioriin verrattavissa oleva luksusmerkki, mutta voin taata, että hyppy H&M:stä Furlaan on valtava. Furlan laukut maksavat uutena satoja euroja, mutta secondhand-sivustoilta niitä voi saada (lähes) uutenakin alle satkulla. Mulla on neljä Furlaa, joiden laatu on täyttä priimaa! Merkin jälleenmyyntiarvo on silti yllättävän kehno, joten en enää ostaisi Furlaa kaupasta uutena, vaan etsisin sellaisen secondhandina. Toinen hyvä edullisempi merkki on Marc Jacobs, jonka Snapshot-laukut ovat huippuja! Myös mm. Coachin laukkuja monet kehuvat laadukkaiksi.
Jos taas hakusessa on nimenomaan luksusbrändin laukku, mun suosikit on ilmiselvän ja ainaisen Louis Vuittonin ohella Saint Laurent ja Gucci. Saint Laurentilla on valikoimassaan paljon ajattomia ja laadukkaita nahkalaukkuja, Guccilta löytyy niiden ohella myös upeasti viimeisteltyjä kanvaasilaukkuja. Käytettyjen laukkujen markkinoilla molempien merkkien hinta-laatusuhde on loistava - pitäen siis mielessä, että kyse on luksuksesta. Vaikka nämäkin merkit ovat tunnettuja siitä, että tuotteiden hintoja nostetaan vuosittain, secondhandin hinnoittelu on pysytellyt silti melko kohtuullisena, varsinkin jos vertaa moniin arvokkaampiin brändeihin, kuten Chaneliin. Se mistä myös tykkään Saint Laurentissa ja Guccissa, on se, että heillä laadunvalvonta tuntuu tänäkin päivänä vielä toimivan. Harvoin kuulee valitettavan kummankaan merkin laukkujen laadusta! Musta on tavallaan huvittavaa, että näillä vähän edullisemmilla brändeillä laatu saadaan pidettyä tasaisen hyvänä, mutta sitten huomattavasti kalliimmat LV ja Chanel ovat saaneet monet entiset vakioasiakkaat käännytettyä muiden brändien pariin, kun laatuun ei yksinkertaisesti voi enää luottaa samalla tapaa kuin aiemmin.
6. Jotkut luksusbrändit ovat suositumpia kuin toiset. Varsinkin, jos laukut eivät ole merkin pääasiallinen myyntivaltti, vaan pikemminkin täydentävä sivutuote merkin faneille. Otetaan vaikka punapohjaisista korkkareista tunnettu Christian Louboutin. Mulla on pari clutchia merkiltä, toinen niistä oli satasen uutena, toinen vajaat parisataa. Ja näitä on myyty jollain 600-800 eurolla alunperin. On myös pitkä lista merkkejä, jotka hinnoittelevat ja brändäävät itsensä luksusmerkiksi, mutta käytettyjen laukkujen markkinoilla se luksuslisä tippuu pois. Käytetään nyt esimerkkinä vaikka Benedetta Bruzzichesia, joiden kimaltavat laukut ovat tyrmäävän hienoja. Laukut maksavat 700 eurosta ylöspäin. Millaisilla hinnoilla Vestiairessa on myyty brändin laukkuja lähiaikoina? N. 150-300 eurolla.
7. Mustille laukuille on aina suurin kysyntä. Täten musta on usein myös kallein värivaihtoehto, kun skannaa läpi second hand -markkinoiden tarjontaa. Mustan jälkeen ikisuosikkien kärkeen kiilaavat muut neutraalit värit, kuten beige, ruskea, harmaa ja valkoinen. Jos tykkäät väreistä, suosi niitä - saat laukun todennäköisesti huomattavasti parempaan hintaan kuin mustan vastaavan! Mä oon sinänsä onnekkaassa asemassa laukkuharrastajana, kun tykkään räikeistä väreistä, enkä todellakaan haaveile laukkukokoelmasta, jossa on vain klassisia ja neutraaleja värejä. Vihreää, punaista, violettia, oranssia, kyllä kiitos! Jos haavelistallasi on monia laukkuja eri brändeiltä, mutta juuri sen tietyn laukkumallin väri on toissijainen seikka, kannattaa harkita seuraavanlaista etenemistä: hanki unelmalistan arvokkaimmat klassikkolaukut, kuten Chanelin classic flap tai Diorin Lady Dior, jonkin muun värisenä kuin mustana. Esimerkiksi navysinisen, burgundyn tai vaikka pinkin laukun hinta voi hyvinkin olla edullisempi. Sitten hanki se musta laukku joltain listasi edullisemmalta merkiltä, vaikka Saint Laurentilta.
8. Seuraa useita sivustoja. Alla on mun tietämiä second hand -nettikauppoja, joista suomalaiset kaupat nostin listan kärkeen. Aina kun vaan mahdollista, tuen mieluiten suomalaisia yrittäjiä. Tykkään välillä myös selata Toria, Huutonettiä ja eBayta, mutta näissä kaikissa pitää mun mielestä olla jo omaakin silmää siihen, että kykenee erottamaan aidon ja feikin toisistaan. En siis suosittelisi edellä mainittuja "noviisille" merkkilaukun hankkijalle.
- Queen Station
- Luxury Helsinki
- Viva Vintage
- Luxury Second Hand Finland
- Hetzukoto
- Brand Secondhand Helsinki
- Bukowskin nettihuutokauppa
- Tori.fi
- Huuto.net
- eBayn eri versiot (ebay.co.uk, ebay.de, ebay.fr...)
- Depop-puhelinsovellus
- Designer Vintage
- Designer Wish Bags
- Luxurybags.eu
- Bagista
- NPN Bags
- Open For Vintage
- Luxury Promise
- Catawiki (huutokauppa)
- Hardly Ever Worn It
- Designer Exchange
- Rebelle
- Rewind Vintage
- Sellier Knightsbridge
- A Retro Tale
Kiitos second-hand -kauppojen listaamisesta. Vestiaire taisi jäädä tuosta pois?
VastaaPoistaFurla on kyllä takuuvarma. ostin itse Sveitsissä asuessani muutaman Furlan laukun Münchenin lentokentältä, jonka kautta kuljin usein Suomeen ja takaisin. Sveitsissä asuvana sain vielä verotkin pois, joten kyllä kannatti! Käytännöllisiä laukkuja, varsinkin ne, jotka ovat aitoa nahkaa.
Joskus kyllä mietin, että kuinka paljon on liikaa... Nyt on laukkuja kertynyt joka lähtöön, eikä niistä oikein haluaisi luopuakaan. Entinen hyvä ystäväni (entinen siksi, että hän sattui äkillisesti kuolemaan aivoverenvuotoon muutama vuosi sitten) suunnitteli laittavansa ison talonsa yhteen huoneeseen hyllyjä ja kaikki laukkunsa sinne nähtäville. Voisin ehkä toteuttaa tuon omalla, Suomessa tyhjillään olevalla asunnollani, jonne kyllä moinen mahtuisi. Ehkä joku päivä.