Tunnelmia toissa viikolta: hyvää ruokaa, hieno konsertti ja avantosesonkiin valmistautumista

 

Kuvapläjäystä pukkaa!

Toissa torstaina käytiin miesystävän kanssa Sibbetalolla elokuvamusiikin konsertissa. Oli hieno kokemus - menisin ehdottomasti uudestaankin, jos mahdollisuus tulee! Pitäisi käydä useammin fiilistelemässä kaikenlaista livemusiikkia. Onhan se nyt kivaa laittautua, vetää korkkarit jalkaan ja kaivaa vitriinistä esiin joku spessumpi laukku, jota arkena ei raaski käyttää. Lanvinin kissalaukku on mun yksi varjelluimpia aarteita, mutta nyt tuntui oikealta ottaa se kaapista esiin. 😄

   

Kaunis Lahden satama!

   

Meillä oli hyvin aikaa ennen konserttia, joten mentiin Kokkaan syömään. Mä en yleisesti oo yhtään sieniruokien ystävä, lähinnä suostun syömään vaan kantarelleja paistettuna tai keitossa... mutta nyt jostain ihmeen syystä tekikin mieli valita ruokalistalta juuri sienikeitto. Herkkutattikeiton houkuttimena oli kaikkea ihanan kuuloista sälpää päällä: oli parmesania, tryffeliä ja ties mitä.

Keitto oli SAIRAAAAAAAN HYVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ uaaaaaaa en oo päässyt vieläkään tosta yli. Ärsyttää vallan helvetisti, että pian visiitin jälkeen ruokalista ehti jo vaihtua. Ehdottomasti ois pitänyt päästä maistelemaan tota vielä toisen tai jopa kolmannenkin kerran! No, pitää varmaan kärkkyä Kokan ruokalistaa, joskos viimeistään ensi syksynä taas saisi tollasta herkkua. 😉😋  Enpä olisi aiemmin uskonut, että mun yhdeksi kaikkien aikojen ravintolaruokien suosikiksi voisi nousta kasvissosekeitto, mutta niin tässä pääsi käymään.

Mies otti pitsaa, joka kuulemma oli hyvää. Mäkin oon joskus viime vuonna syönyt pitsan Kokassa, ja muistelen sen olleen varsin kelpoa. Aika usein kuulee noiden pitsoja kehuttavan.

Jälkkäriksi valikoitui molemmille pala mantelikakkua. Oli oikein herkullista.

     

Konsertti oli tosi hieno! Lords of the sound on ukrainalainen sinfoniaorkesteri, jonka konserteissa kuullaan elokuvista tuttua musiikkia. Tässä konsertissa oli musiikkia esimerkiksi elokuvista Harry Potter, Taru sormusten herrasta, Narnia, Mad Max, Star Wars, Matrix... mulle tuttua oli lähinnä Harry Potter ja Star Wars, sillä en ole kovinkaan paljoa nähnyt näitä ns. "must see" leffoja. Kaikki kuulosti kuitenkin tosi kauniilta ja ei haitannut yhtään, että elokuvat olivat pääosin tuntemattomia itselleni. 😄

Olin Saksan reissulla 2018 vähän vastaavassa elokuvamusiikin konsertissa, ja tykkäsin tosi paljon. Siitä se idea lähtikin, kun syksyn konserttiohjelmaa selatessa bongasin tämän kyseisen Lords of the soundin keikan. Ostin lähes siltä istumalta kaksi lippua, vaikken Visaa lompakosta kaivaessa vielä tiennyt, kuka mun kanssa edes lähtisi konserttiin. Onneksi tämä järkkääntyi parhain päin ja ilta oli todella onnistunut ja kiva. 💫💫

   

Konsertti-illan jälkeinen perjantai meni Hämeen puolella etätöiden parissa. Iltapäivällä kävin pienellä lenkillä. Olikin tosi talviset maisemat tuolloin! En identifioi itseäni kummoiseksi talvi-ihmiseksi, mutta nyt kyllä tuntuu, että tulis vaan se talvi asap. On heti paljon valoisampaa ja kauniimpaa, kun on lunta.

   

Lounassnäksiksi taioin chia-kookosvanukkaan. Täytyykin laittaa joskus ohje tähän, oli nimittäin super herkkua!

   

Lumisohjoinen Hämeenlinna 💖

   

Lauantaina käytiin läpällä Rustassa, kun se on vähän semmonen ihmeellinen randomkauppa. Siellä oli vaikka mitä jouluhärpäkettä. Jäin oikeasti vähän harkitsemaan tuon dinosaurus-aiheisen kynttelikön ostoa. Ihan sairaan päheä! Sama kynttelikkö löytyy muutamalla muullakin teemalla, eli jos dinot eivät nappaa, valikoimassa on myös tommonen vähän aikuisempaan makuun sopiva valkoinen poroversio. 😄  Noita kissoin ja koirin koristeltuja tabletteja jäin kans miettimään, josko sellaiset ostaisi kissoille ruokakupin alusiksi. Ne on sellasia sotkuporsaita, et jotain pitää aina olla ruokakuppien alla lattiaa suojaamassa. Anthon Bergin Bailey's -suklaata pitänee jossain vaiheessa joulun alla päästä maistelemaan, vaikutti ihan hyvältä!

   

Vitsaillaan välillä siitä, miten meillä molemmilla on sellaiset vanhemmat, että jos ollaan menossa jonnekin koko perhe syömään, niin herkästi se ensimmäisenä mieleen tuleva ravinteli on Prisma tai ABC. 😁 Ollaan vitsailtu myös, että kun tälleen ylimielisesti "dissataan" porukoidemme ruokapaikkavalintoja, niin eiköhän me vielä joskus olla itsekin jossain ABC:n buffassa syömässä. No, se päivä ehti jo koittaa. ABC:n lokaatio oli kauppakierroksen varrella sopivasti, ja kuulin, että sieltä saa hanajuomana ED-energiajuomaa. Mä oon henkisesti ihan es-jonne, joten ED hanajuomana riitti houkuttimeksi. Meinattiin eka toteuttaa tää ABC:lla ruokailu oikein ja ottaa kunnon buffa, mutta se oli ehtinyt mennä jo kiinni. À la cartea sitten siis. Täytyy sanoa, että vuohenjuustobroileri oli yllättävän kelpoa. Voisin syödä toistekin.

Ja siis: eihän siinä nyt oikeasti ole mitään vikaa, jos se lempiruokapaikka sattuu olemaan Prisma tai ABC. Ehkä se on itelläkin vastassa sitten joskus, kun on lapsia ja pitää saada vaan jotain kaikille kelpaavaa ruokaa nopeasti jostain. 😄 Suurin "ongelma" mulla ei edes ole ne hieman tylsät ja suomalaiseen makuun suunnitellut keskinkertaiset ruoka-annokset, vaan se, että kyseessä on massiivinen ketju, joka varmasti pärjää mainiosti ilman muakin. Pääsääntöisesti haluan syödä sellaisissa paikoissa, joissa ainakin kuvittelen tukevani pientä yritystä, jolla ei ole ison ketjun tukea taustalla. Tää on mulle tärkeä periaatteellinen kysymys, joka saa kiertämään mm. Amarillot ja Santa Fet - vaikka niissäkin on kyllä molemmissa tullut kertaalleen käytyä viimeisen vuoden aikana. Ei tää nyt niin justiinsa oo, joskus ja jouluna voi lungisti luistaa omista periaatteistaan tai periaatevammoistaan. 😉

    

Sunnuntain myöhäinen ja kiireetön aamupala best. Kahvia, smoothieta, chiavanukasta ja näkkäriä. Näkkärin pitää btw olla Ryvitaa, eikä mitään tylsää koulunäkkiä.

   

Pienen kävelylenkin päätteeksi käytiin pulahtamassa vedessä. Olipahan mukavaa! Talvipakkasia ja avantoreikää odotellessa. Pääsin avantouinnin makuun viime lopputalvena, ja on tää kyllä niin koukuttavaa, et pakko kai se on rykäistä joku kausikortti tohon hommaan. Ihan hirveetä ja samalla niiiiiin ihanaa ja rauhoittavaa ja euforista. Avantouinti tarjoaa mulle saman elämyksen kuin vaikkapa tatuoitavana oleminen: kerrankin ei pyöri korvien välissä tuhat ja sata ajatusta kilin kolin, vaan pystyy oikeasti pysähtymään hetkeen. Carpe fucking diem. 

     

Loppuun vielä muutama ruokakuva. Ylävasemmalla on burgundinpataa ja vieressä oikealla lihapadan jälkeinen jälkkäri: Bailey's pirtelö. Vasemmalla keskellä lauantainen aamupalasetti, joka oli aika sama ku sunnuntainakin, ja alavasemmalla näkyvä kauttaaltaan oranssi annos on butter chickeniä ja rosmariiniporkkanoita.