Syys- ja talvitakkeja Espritiltä

Espritiltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, kiinnostaisiko mua postailla uudelleen heidän valikoimastaan. No, tottahan toki :) Aika pian valikoimaa katseltuani päätin, että postauksen aiheeksi valikoituisi syys- ja talvitakit, jotka onkin nyt tällä hetkellä erittäin ajankohtainen asia monelle meistä. Myös itselleni, t. nimimerkki täydellistä parkatakkia metsästävä. Poimin Espritin nettikaupan takit -kategoriasta lemppareitani ja kasasin niiden ympärille pientä asuinspistä, toivottavasti tykkäätte kollaaseista. :)

Villakangastakki muhkealla kauluksella

Nahkatakki + tekoturkisliivi

Ennen paukkupakkasten maan valloitusta ennättää vielä pikkuisen tovin käyttää ihania tekoturkisliivejä, mikäli alle pukee nahkatakin ja lämpimän neuleen. Tässä on ideaa myös ensi kevään univormuksi. :p

Punahilkalta lainattu duffeli

Kipparihenkinen villakangastakki

Tällainen takki olisi hieno, kävisi varmasti jokatilanteeseen! Kultaiset napit tuo muuten klassiseen ja simppeliin takkiin pientä näyttävyyttä. Mulla on talveksi tummansininen duffeli ja tosiaan se parka olisi seuraavana hankintalistalla, mutta salaa haaveilen myös jostain vähän pidemmän mallisesta villakangastakista - joko tällaisesta yksivärisestä kipparitakista tai sitten vähän erikoisemmasta, vaikka ruudullisesta. :)

Parka - arjen luottotakki

Parkaa parempaa arkitakkia saa kyllä etsiä! Käytännöllinen, lämmin, rento mutta kuitenkin siisti. Jos hakusessa olisi khakinvärinen parka, saattaisin haluta juuri jonkin tuollaisen yksilön jossa on mustia tekonahkadetaljeja, mutta taidan päätyä hieman tylsästi mustaan sillä sellainen olisi helpommin yhdistettävissä mun muuhun vaatetukseen, ja ennen kaikkea kenkiin. Kirkkaanpunaiset Dr. Martensin bootsit ja tummanvihreä parka voisi olla vähän turhan, öhmm, jouluinen väriyhdistelmä. :D 

Grungehenkinen villakangastakki

Tyylikäs "ladylike" villakangastakki

Rouhea bikertakki tweed-kankaasta

Sellaisia kollaaseja tällä kertaa! Löytyikö suosikkiyhdistelmiä? :)

// Some outfit inspiration for AW season! All jackets and coats from Esprit's online shop. Which outfit is your favorite? :)

Thought of the day #4

YR:n tilaus

Kuten aiemmin tulikin jo mainittua, laitoin piiiitkästä aikaa tilausta Yves Rocherille menemään (lähes) täysin vapaavalintaisen tilaajalahjakkeen inspiroimana. Osa paketin sisällöstä menee joulupukin konttiin, mutta tässä on putelit jotka jää omaan käyttöön. :)

Aloitetaan nyt siitä ostoskorin ensimmäisestä tuotteesta, eli siitä jonka sain kaupanpäällisenä. Vanille Noire EdP -tuoksusta kiinnostuin lähinnä siksi, koska mun kaikkien aikojen lempihajuvesi, Pradan Candy, on päässyt loppumaan ja halusin sille jonkin vaniljaisen korvaajan siksi aikaa kunnes raaskin taas jossain vaiheessa ostaa sen jättipullon. ;) Tosin, pidän Pradaa sen verran hintavana (vaikka tilaisikin Briteistä) että voisi olla ihan hyvä idea jatkossa hieman säästellä sitä ja käyttää arkituoksuna jotakin muuta. Tämä YR:n vaniljatuoksu on kyllä potentiaalinen vaihtoehto! Nimensä veroisesti tuoksu on aika "tumma", tosin omaan makuuni olisi voinut olla paljon tummempikin. No, ainakin sopii mainiosti päiväkäyttöön. :)

Pearl Caramel -sesonkisarjan body lotion 7,50€ & shower cream 5,50€. Näissä on tuoksu kohdillaan! Erityisesti voidetta täytyy kehua; ohut ja nopeasti imeytyvä koostumus joka kuitenkin kosteuttaa ihon hyvin. Käytännöllisyyssyistä tilasin kumpaankin pulloon myös pumpun, (euron kipaleelta) jotta ei tarvitse korkkien kanssa säätää.

Heräteostoksena nappasin tilaukseen vielä pari 75ml hand creamia, ennakoiden talvisin nopsaan hupenevia käsivoidevarastoja. Hintaa oli päätä huimaavat 1,90€/kpl. Blackberries- ja Redberries-voiteissa on kummassakin ihana tuoksu ja koostumuskin ihan hyvä, tosin eivät nämä missään nimessä ikuisuussuosikkini, The Body Shopin, voiteita päihitä. Hintaansa nähden kuitenkin kelpo ostoksia. :)

Of course it's possible to love a human being if you don't know them too well.

Perjantai, blogeja, lempparijäätelöä. Ihan toimiva kolmikko mielestäni. Hauskaa viikonloppua ruudun toiselle puolelle! :) Huomenna olisi luvassa kosmetiikka-aiheista postausta, eli stay tuned.

Don't feel like methadone, a scratching voice all alone is nothing like your baritone

Kädet melkein osallistui mukaan poseeraukseen. Oh well... 

Jei, nyt on taas parin vuoden tauon jälkeen Dr. Martensit kenkähyllyssä! Ja vieläpä prikulleen saman mallisina ja värisinä, ainoastaan koko on pari numeroa pienempi. Silloin kun mun normi kengänkoko oli 41, näistä piti ottaa peräti 43 (!) sillä bootsit on oman kokemukseni mukaan todella naftia mitoitusta. Nyt puolestaan se 41 oli just sopiva, tosin luultavasti näiden kenkien "sisäänajo" tulee olemaan aivan yhtä hirveetä kuin viime kerrallakin. Täytyy varustautua laastareilla ja tuplasukilla, ettei kantapäät aivan kuole. :P Hauskaa tohtoreissa on se, että sen jälkeen kun ne ovat muotoutuneet jalan mukaan, ne on tyyliin maailman mukavimmat kengät jalassa. Näin oli ainakin edellisen Doc-parin kohdalla, joiden leimassa luki Made in UK - nämä uudet on tehty Thaikuissa tuotannon siirryttyä osittain sinne, yllätys. Heh, nyt oma tyyli (tai sen puute?) tuntuu taas jotenkin erityisen omalta näiden monojen myötä. Punaisissa bootseissa on sopivissa määrin särmää, kapinaa ja jopa tiettyä lapsekkuutta; sellaista Peter Pan -meininkiä. Ei sitä nyt sentään liian aikuismaisesti kehtaa aina pukeutua. :D  

// May I introduce you to my new boots by Dr. Martens! They're bright red and oh-so-shiny, and for me that means perfect. :D I actually owned a pair of Docs few years ago, but then I got bored and sold them. For some reason, recently I started to miss them back into my life and ta-dah, now I have them. They're few size smaller than the previous ones, thanks to case "weight-loss" during the past year. I can't wait to wear these shoes when the winter comes! Might not take very long since at this very moment there's snowflakes lingering in the air... :)

Helppo lohipasta

Yleensä kun mun tekee mieli pastaa, teen sitä melkeinpä aina joko kanasta tai ravuista. Jauhelihasta taas tykkään texmex-henkisissä ruuissa ja salaateissa, samoin myös lohi on loistavaa salaatin päälle iskettynä. Mun safkat on aika ennalta arvattavia ja ehkä jopa vähän tylsiä pidemmän päälle, mutta toisaalta mihinkäs sitä hyväksi ja toimivaksi todettua ohjetta kannattaa vaihtaa. :p Eilen halusin kuitenkin tehdä pastaa edes aavistuksen verran toisenlaisella variaatiolla, ja tuloksena oli pinaattinen lohipasta. Käytännössä tismalleen samat ainekset kuin all time -suosikissa, pinaattikanapastassa, mutta eri proteiinin lähde ja eri mausteet. :D Mun mielikuvituksella ei kyllä oo mitään rajoja välillä.

Tarvitset:

150g pastaa (fusilli)

200g lohta

1 rkl voita paistamiseen

150g pakastepinaattia

2dl ruokakermaa

suolaa, chilihiutaleita, currya

(fetajuustoa)

= 2-3 annosta

As if tähän jotakin ohjetta tarvittaisiin... Ensin laitoin pastan suolalla maustettuun veteen keittymään, ja hetken päästä aloin paistaa pieniksi paloiksi kuutioitua lohta. Lohen paistuttua heitin pannulle pinaatit, seuraavaksi kerman ja lopuksi maustoin kastikkeen chilillä ja currylla. Sitten vaan valutettu pasta pannulle ja koko komeus sekaisin! Pasta-annoksen päälle voi halutessaan ripotella vähän fetaa, mutta hyvin toimii ilmankin. Naurettavan helppoa, mutta kuitenkin erinomaisen hyvää. :) 

If it's nice, play it twice!

No nyt päästään mun lempiaiheeseen: musiikkiin. Oon aika varma että ilman musiikkia mua ei edes olisi (hei dramatiikkapisteet kotiin heti alussa ;D), tai jos olisi niin moni brilliantti oivallus olisi jäänyt väliin ja elämä olisi ihan helvetisti tylsempää ja sävyttömämpää. Jokaikiseen fiilikseen on olemassa tilanteeseen sopiva biisi, ja usein jos vaikka jokin asia turhauttaa  (tähän nyt se forever alone forever available hah hah hah haa), kuuntelen pari tuntia mielentilaan mätsäävää musaa. Tuon parin tunnin jälkeen on helppo alkaa kirjoittaa ajatuksia paperille, kun on ensin päässyt kunnolla tunnelmaan ja musiikki on selkiyttänyt ajatuksia.

Mun varhaisin musiikkiin liittyvä muisto on se, kun päiväkodin levyraadissa kuunneltiin ties mitä kappaleita, ja Jari Sillanpään Bum Bum Bum voitti. Mä sitten innostuin siitä kovastikin, ja halusin jopa esittää biisin vanhemmilleni. Hiippailin vaivihkaa saunaan treenaamaan, ajattelin että siellä saan rauhassa rääkyä ja harjoitella sanoja, ja sitten lopulta valloitin "estradin" (seisoin olkkarissa tv:n edessä) ja laulaa lurautin äidille ja iskälle tuon eeeerittäin mahtavan kappaleen. Oh my baby, tunnetko sen, sä oot vain mun, mä oon vain sun, ja sydän lyö bum bum bum... ;) Oh god. Onneks en millään ilveellä saa kaivettua muistin sopukoista sitä, miten vanhemmat reagoi esitykseen. Nykyään "laulan" vaan imuroidessa. ;D

Ensimmäisen omista viikkorahoista ostetun levyn aika tuli kolmannella luokalla. Levy oli Shakiran Laundry Service ja siihen liittyy vähän jännä tarina. Moni tuttu ei oikein välittänyt laulajan nasaalista äänestä, joten totta mooses itsekin ryhdyin häntä haukkumaan "eläimelliseksi rääkyjäksi" ja ties mikskä. Salaa kuitenki tykkäsin. Kerran kun vanhemmat oli lähdössä kauppareissulle ja mä ja mun veli jäätiin mummolaan, mulle tulikin yks kaks kiire juosta autolle viemään äidille rahaa, jotta hän toisi mulle tuon Laundry Service -platan. En tainnut edes selitellä mitään syitä kelkan käännökselleni, pyysin vaan erityisen kiltisti että "voitko ostaa mulle sen levyn". :D

Shakiran jälkeen tuli innostua vaikka mistä muustakin; Las Ketchupista, Maija Vilkkumaasta, PMMP:stä, Tiktakista, Nylon Beatista... erityisesti tuosta jälkimäisenä mainitusta. Kävin nelosella ollessani Naikkareitten keikallakin, ja jonotettiin mun eka-luokkalaisen "kummilapsen" kanssa varmaan ainakin tunti nimmareita keikan jälkeen. :D Ärsytti ihan sairaasti, kun Sibbetalolla ei saanutkaan ottaa kuvia, ja kamera piti jättää narikkaan. Itkin silloin kun kuulin, että mun lemppari bändi lopettaa. Ala-asteen lopusta yläasteen alkuun fanitin kavereiden kanssa Nightwishia, 69 Eyesia sun muuta vähän hevimpää tavaraa. Salaa fiilistelin myös suomiräppiä, mutta en tainnut hirveän monelle siitä innostuksestani kertoa kun räppiä pidettiin nolona. Tai ainakin, jos tyttö kuuntelee sellaista. Mun ensimmäinen rap-levy oli kokoelma Suomihiphoppia 4, jonka ostin mun sedän liikkeestä. Rakastuin varsinkin Skandaalin nerokkaisiin riimeihin, ja ai että miten hienoa se kaikki uho, raivo ja sarkastisuus biiseissä olikaan. Ehkä mun rakkaus provosoimiseen sai osittain alkunsa juuri varhaisesta räppi-innostuksesta.

Jossain vaiheessa alkoi hyvin vahva Lahti-rap vaihe. Kävin ekan kerran Summer Upissa 2006, silloin siellä ei ollut paljon ketään kun vertaa nykyisiin ihan mielettömiin kävijämääriin. Lahti oli siistein paikka ever, Suomen hiphop-pääkaupunki kuten eräs IRC-Gallerian yhteisö asian ilmaisi! ;) Kuuntelin kaikkea, mitä Kasisalin keikoilla soitettiin, ja harva se päivä olin latailemassa mikseri.netistä jotain biisejä. Keikkojen ohella mun elämän parhaimpia hetkiä oli ne, kun sovin jonkin artistin itsensä kanssa että ostan häneltä levyn, ja nähtäisiin jossain Sokkarin tai Trion edustalla. :D Kaikki mixtapet on edelleen tallessa. Riparikesänä tykästyin hetkellisesti 50 Centin musaan, kun eräs Mikko (joka sittemmin katosi totaalisesti jonnekin) sitä mun soittolistalle suositteli ja oli muutenkin niin khuul, hauska, aikuismainen ja fiksu tyyppi että oksat pois. Bling bling -jenkkiräpin jälkeen rakastuin taas suomalaiseen tuotantoon, tällä kertaa mahdollisimman kantaaottavaan ja yhteiskunnalliseen sellaiseen. Asaa, Pyhimystä, Steen1:stä, Huge L:ää, mitä näitä nyt oli. Vuosikausia räppi oli mulle kuin uskonto; en kuunnellut mitään muuta, pukeuduin genren mukaisesti ja kirjoittelin itsekin omia räppejäni. Galtsun riimiyhteisö oli kovan stalkkauksen alla, ja sinne piti päivittäin laittaa jakoon yön pikkutunneilla keksittyjä uholaineja. Olin pitkään ainoa tyttö, joka niihin nettibattleihin osallistui. :D Toiset tykkäsi ja laittoi viestiä että hei, kirjoitat muuten tosi hyvin, ja osalta tuli lähinnä paskaa niskaan kun battlet oli (heidän mielestä) miesten juttu. Sehän vaan lisäsi vettä myllyyn ja aloin hioa uusia riimejä kahta kauheammin.

Tänäpäivänä suomiräppi on edelleen se kaikkein rakkain genre, mutta aikuisiällä mun musiikkimaku on monipuolistunut - melkeinpä kaikki örinäheviä ja reggaeta lukuunottamatta toimii edes jotenkuten mun korvissa. Tykkään "omituisesta" musiikista kuten Art of Noisesta, ja usein lenkillä tulee kuunneltua hyvillä mielin kaikkea noloa jumputusta David Guettasta E-Typeen vaikken muutoin niitä pahemmin kuuntelekaan. Okei, iso osa ihmisistä ei ehkä pidä kyseisiä artisteja ollenkaan noloina, mutta ainakin ne on vähän erikoisia valintoja mun muuhun musamakuun verrattuna. :D Pariisin kevään pari ekaa pitkäsoittoa on ehkä mun puhkikuunnelluimmat levyt; lyriikat mätsäsi hyvin muutaman vuoden takaiseen kinkkiseen elämäntilanteeseen. Nykyään löydän jatkuvasti uutta kuunneltavaa mm. Spotifyn ja SoundCloudin kautta, mutta hittilistoista en oo ikinä perillä. En kuuntele radiota oikeastaan ollenkaan, koska oli kanava mikä tahansa, sieltä harvemmin tulee mitään mun mieleen olevaa musiikkia. Musta on muutenkin vähän tylsää, jos joku sanoo ettei hänellä ole lempibändiä tai edes genreä, ja että "kaikki käy mitä radiosta tulee". Sillä ei ole mitään väliä vaikka lempimusiikki olisi täysi vastakohta omastani; kunhan vaan olisi edes jotakin mainittavaa! Itse suhtaudun suht intohimoisesti musiikkiin ja koen että sen avulla oon selvinnyt monesta käänteestä elämässä, niin on vähän vaikeaa samaistua tai kiinnostua sellaisesta tyypistä jolle musiikki ei edusta muuta kuin turhaa taustamölyä. Toisaalta, itsekään en tiedä pätkän vertaa vaikka koiraroduista, lintulajeista, autoista tai "pinnalla" olevista tv-sarjoista tai elokuvista, joten varmasti näiden perusteella moni pitäisi muakin epäkiinnostavana persoonana. 

Loppuun vielä jokunen lempiartisti ääninäytteineen! Suurimmat suosikit maalattu punaisella. :P

Watsky - Sloppy Seconds / Jez Dior - Candles / G-Eazy - Marilyn

Logic - Tic Tac Toe / Witt Lowry - Wake Up / Hendersin - Only Time

Eminem - Stan ft. Dido / Professor Green - Monster / OnCue - Crashing Down

Skizzy Mars - Pay For You / Olu - Break / Getleman's Vibe - Bloodlines

Pyhimys - Salainen maailma / Huge L - Luontoäiti / Steen1 - Terroristi ft. Asa

Gasellit - Susilapsi / Ruger Hauer - Täällä / Asa - Hidastaa

Yokon Blonde - Wind Blows / Fairmont - At The End Of The Movie /  Weezer - The World Has Turned And Left Me Here

Arcade Fire - Rebellion (Lies) / The Fray - You Found Me/ Mumford & Sons - I Will Wait 

Pearl Jam - Sirens / Snow Patrol - Make This Go Forever / A Flock of Seagulls - Space Age Love Song

3 Doors Down - Here Without You / Empire of The Sun - Walking On A Dream / The Killers - Mr. Brightside

John Lennon - Imagine / Lana Del Rey - Video Games / Lykke Li - Love Me Like I'm Not Made Of Stone

Jenni Vartiainen - Sivullinen / Olavi Uusivirta - Rakkausrunoja / Pariisin kevät - Meteoriitti

HIM - Scared To Death / Papa Roach - Take Me / Regina Spektor - Man Of A Thousand Faces

// Music means the world to me. It's always such a huge pleasure to put the records on (okay, more like iTunes, Spotify or SoundCloud... boring, I know) and play some awesome songs that match my mood so perfectly it's actually a little bit scary. I think I might lose all possible interest in life without grrrrrreat music to listen to! I really don't want to end up being deaf some day, haha. It would be so horrible. As a music listener, my past goes more or less like this: as a small child I wasn't very into music but I remember that once I performed for my parents: I was standing in front of TV and sang THIS song. I'm super happy for the fact I can't remember exactly what my parent's reaction was... :D Then in primary school there was this season of finnish girl bands - of course. I never liked boy bands; girl power was definitely more my thing lol. :D Then I started to listen rock and heavy metal but that didn't last long because hip hop stole my heart. It's still my favorite genre nowadays, but my taste in music has become more diverse during adulthood. All I can say is that heavy metal and reggae are not for me. From list above you can listen some of my favorite artists - enjoy (or don't say a word)! :)