En osaa sanoin kuvailla, miten paljon rakastan Pachelbelin Canonia. Canon sais mun puolesta soida repeatilla taustamusiikkina niin arjessa kuin juhlassa - elämänlaatu nousisi varmasti kohisten! Jos se on musta kiinni, tätä sävellystä tullaan kuulemaan niin mun häissä kuin hautajaisissa, ja mieluusti kaikissa muissakin pippaloissa. Kun toissa iltana rämmin kaupasta kotia kohti, koin häkellyttävän tunnelmallisen hetken kun Canon alkoi soida Spotifyssa ja taivaalta satoi hiljalleen jättimäisiä lumihiutaleita. Just sellasia täydellisiä hiutaleita, joita tuijottaessa tuntuu kuin jalat irtoaisi maasta ja lähtisi leijailemaan kohti yläilmoja. Ehkä maagisinta ikinä. En muista, koska oon viimeks ollut niin onnellinen kuin sillä hetkellä! Vallan vitutti olla niin pian kotioven takan kaivamassa avaimia taskusta. Ei vaan viitsinyt tehdä kauppakassin kanssa mitään lisälenkkiä, vaikka hetken olisi suonut jatkuvan hieman kauemmin.
Yllä mun suosikkiversiot Canonista. Orkesterin voimin lähes mikä tahansa kuulostaa hyvältä, mutta simppeli pianon pimputuskin toimii joka kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti