Viime viikonlopun meiningit

 

Viime viikonloppuna oli hauskaa! Ohjelmassa oli synttärijuhlintaa Tampereella, nääs. Tässä sekalainen kuvakooste ja jotain ihme höpöttelyä.

  Loppuviikon kokkailuja ja snäksejä. Kokkikornerissa on ollut vuorossa mm. burgereita ja sitruunaista pastaa. Meinasin eka kirjoittaa limoncello, mutta hoksasin sen tarkoittavan alkoholia lolz. On muuten muutama vuosi sitten somen viraali-ilmiöksi noussut vodkapasta yhä kokeilematta - onkohan sellanen hyvää?

Perjantai-iltana maisteltiin random jenkkilimsoja, jotka ostin joskus läpällä Kampin Amerikka-kaupasta. Coffee cake oli hämmentävä! Tavallaan siis hyvä ja tekisi ehkä mieli maistaa toistekin, mut tavallaan... outo. Harry Potter -teemainen Butterscotch beer eli "kermakalja" toi mieleen ihan lapsuudesta tutun Digimon-toffeelimun.

Btw, hemmetti miten hyviä täytettyjä taateleita tein leffaherkuksi. Täytyy myöhemmin postata ihan kunnon ohje tänne.

     

Tottahan viikonloppuun mahtui myös pulahdus avannossa. On se vaan hieno harrastus! Just sitä jotain, mitä mun elämästä pitkään puuttui. En kyllä vuosi sitten olisi ikinä uskonut, että johonkin tällaiseen touhuun voisin jäädä koukkuun. Niin siinä sitten kuitenkin kävi!

Mun arki jakaantuu kahteen paikkaan, joista toisessa lähin avantopaikka on oikeasti lähellä. Sinne kävelee muutamassa minuutissa. Pääsen siis varsin matalalla kynnyksellä avantoon silloin, kun sattuu huvittamaan. Tykkään myös kovasti siitä, että tämä harrastus ei vie juuri lainkaan aikaa. Mä tunnistan ja tunnustan, että tässä tämän hetkisessä elämäntilanteessa mulla harvoin on motivaatiota mihinkään ylimääräiseen.

Ei toki sillä, etteikö aikaa tarvittaessa saisi järjestymään - uskon vakaasti siihen, että kyllä ihminen priorisoi elämänsä ja asiansa niin, että tärkeille asioille löytyy aina aikaa... jos siis ne asiat ovat oikeasti tärkeitä. Aika usein sitä mieltää moniakin asioita itselle tärkeiksi, suorastaan arvoiksi, mutta ajatukset ja aikomukset eivät kuitenkaan realisoidu käytännössä mitenkään. Usein nämä turhat muka-tärkeät asiat saa paikannettua ihan vaan laskemalla reilusti omaa rimaa ja jättämällä arkeen rauhallisia hetkiä myös tyhjäkäynnille. Lakkaa odottamasta itseltänsä aina vain enemmän ja parempaa. Tyytyy tarvittaessa siihen, että toisinaan se oma "teet vaan parhaasi" saattaa olla objektiivisesti arvioituna ihan paska suoritus. Aina ei alunperinkään ole mitään järkeä edes yrittää. Elämä kevenee kummasti, kun opettelee sanomaan ääneen, ettei nyt ehdi, pysty tai jaksa. Henkisiä bonuspisteitä saa siitä, että ilmaisee tarvitsevansa apua. Kukaan ei tällaisista tuomitse toista ihmistä, mutta kunhan nyt rakkaudesta lajiin ihan itse itsejämme jallitetaan jääräilemällä ja olemalla väkisin yli-itsenäisiä.

     

Kaupassa oli nättejä tulppaaneja, joten ostinpa ilokseni moisia. Tietty piti heti laittaa miesihmisellekin kuvamateriaalia hänen keittiön pöydälle ilmestyneestä kukkamaljakosta. Kuvan saatteena kerroin pilanneeni koko kämpän toksisella feminiinisyydellä, hehe. Kerroin myös katselleeni vielä hempeämmän värisiä kukkasia, sellasia hellokittymäisen vaaleanpunaisia. Kuulemma sellaisetkaan ei saisi ahdistumaan. Hieno mies. 

     

Lauantaina suunnattiin Tampereelle. Olikin homma löytää hotelli, sillä nyt olikin UMK samaan aikaan Tampereella. Kumpikaan meistä ei oo seurannut ko. musakisoja mitenkään, joten tää ajankohta oli mennyt ihan ohi. Kaikkialla oli ihan täyttä! Johonkin Sokos-hotelliin ois päässyt viidensadan euron sviittiin...  Siinä ei olisi ollut mitään järkeä, kun hotellilla oli tarkoitus hengata mahdollisimman vähän, lähinnä käydä siellä nukkumassa. Sit toki toissijaisena pointtina, en ikinä maksais puolta tonnia jostain ketjuhotellissa yöpymisestä, tohon hintaan sais olla jo jotain erittäin spessua. Lopulta saatiin varattua huone.. tiditidiii, Omenahotellista. 😂

     

Miehen kaverilla oli synttärit. Sen kunniaksi käytiin alkuillasta korealaisessa syömässä ja sen jälkeen keilaamassa. En pidä edelleenkään keilaamisesta, mutta nyt oli sentään rento meno, kun kaikki oli melko huonoja. On ihan hirveen nöyryyttävää olla keilaporukassa se ainoa paska, joka ei vaan millään saa niitä v*tun keiloja kumoon. Ja kamalammaksi vaan menee siinä vaiheessa, kun muut alkavat turhautuneena neuvoa jotain tekniikoita, että hei tee ennemmin näin, älä noin. Silloin se suoritus vasta huononeekin. 

Loppuilta menikin sitten tillintallin tuiterissa. Toi uus vadelmalonkero on muuten ihan jees, vaikka kyllä parhaat ovat edelleen ananas ja lemonade.

     

Sunnuntaiaamuna oli vähän jännittävä olo. Ylösnousemuksen jälkeen me ei jääty Tampereelle metsästämään edes aamupalaa, vaan haluttiin mahdollisimman äkkiä pois kaupungin hulinasta. Hämeen puolelle saapumisen jälkeen tehtiin rauhassa aamupala, jonka tuhoamisen jälkeen mentiin takasin nukkumaan.

Juhliminen on rankkaa hommaa! 😁