Gotta catch 'em all...

Kokkolassa jälleen! Sopivasti Pókemon Go -peli ehti tulla julkaistuksi Suomessakin, ja ollaan päästy pelailemaan sitä J:n kanssa. Meillä on molemmilla vahvasti Pókemon-taustaa; itse olin 6-vuotias kakara kun sarja alkoi pyöriä tv:ssä, ja keskityin siihen ohjelman katseluun ja pehmolelujen ja kaikenlaisten figuurien keräilyyn. J taas jokusen vuoden vanhempana pelasi peliä Gameboylla ja keräsi pelikortteja. Oli sanomattakin selvää, että nostalgiasyistä Pókemonien metsästystä piti päästä kokeilemaan, vaikka se kovin innostus jäikin taakse jo toistakymmentä vuotta sitten... :D 

Tavallaan tää Pókemin Go on just mahtava juttu. Jos aiemmin ne äidin ja isin kullanmurut kökkivät vaan päivät pitkät sisätiloissa koneella, ja nyt tämän pelin ansiosta vyörytään massoina pihalle ja liikutaan pelatessa, sehän on vaan hienoa! Toisaalta pelatessa pitäisi muistaa huomioida se ympärillä oleva todellisuuskin, ja tämä tuntuu monilta vähän unohtuvan. Eilen näin pelottavan läheltä piti -tilanteen, kun kaksi suurinpiirtein yläasteikäistä ipanaa pyöräilivät melkein auton alle. Kummallakin oli selvästi Pókemonit puhelimen ruudussa. Huhhuh. 

Lasten ja nuorten ohella peli on koukuttanut myös vanhempaa sakkia, meikäläisen mukaan lukien. :D On hauska nähdä kaupungilla, miten jotkut pukumiehetkin räplää puhelinta ja sieltä kuuluu Pókemon Go:n taustamusiikit. Hahaa. Ei ihme, että tästä ennustetaan miljardibisnestä pelin tekijöille.

Me käytiin J:n kanssa eilen illalla pyörillä jahtaamassa Pókemoneja, tosin vähän huonoin tuloksin kun mulla oli pokepallot loppu ja "pokestopeista" niitä saa vaan yhen tai pari kerrallaan. J:llä puolestaan oli bännit päällä kun se vähän törttöili. ;) Hemmetti muuten osaa olla turhauttavaa, kun vastaan tulee joku houkutteleva, hieman erikoisempi otus, eikä sitä saa napattua kun palloja ei ole. Mörr. Yhden leikkipuiston lähellä oli naurussa pidättelemistä, kun paikalle oli kokoontunut iso lauma muksuja ja kaikilla oli puhelin kädessä. J hymähti "junnut salilla" :D Gymit on siis pelissä kartalle merkittyjä paikkoja, joissa voi käydä testaamassa, keneltä löytyy alueen kovimmat Pókemonit. Toisin sanoen, tarkoitus on vetää vastustajaa pataan.

Tulipa myös todistettua, että oon varsinainen multitalentti kun pystyn pelaamaan peliä kahella puhelimella samaan aikaan silloin, kun J ajaa autoa. Koitan sitten parhaani mukaan kerätä molemmille matkalla vastaan tulevia pokeja. :D Noh, se siitä. Enpä usko että mulla enää tässä iässä alkaa uudestaan vuosien pituista Pókemon-villitystä, mutta nyt vielä alkuhuumaa riittää joten mikäs siinä, hauskaa höpöilyä kesäpäivinä. ;)

Tän hetken suosikkipuuro! Fazer Alku Sadonkorjuu -puuroa johon heitän sekaan reilusti marjoja, ja lisäksi joko pähkinäsekoitusta tai sitten pieniä taatelin paloja. Niin hyvää.

"yllättävää" matkaevästä

Moneskohan miljoonas burgerikuva tää mahtaa olla tässä blogissa? Itse tehtyihin pihveihin ei vaan koskaan kyllästy, ja hampurilaissämpylän välissä ne toimivat ihan erityisen hyvin :D

J:lle ei kannata puhua mitään "kristillisestä tasajaosta". Eiköhän se tarkkasilmäisenä bongaa jopa 1 mm eron, kummassa lasissa on enemmän Pepsiä. :D 

Lokkivauvoja kaupan parkkipaikalla. Noi oli niin söpöjä untuvikkoja, voisinpa adoptoida ne. :( Mun unelmien Nooan arkki kasvoi juuri lokkivauvoilla :D 

Loppuun vielä kuva mun tulevasta kisuvauvelista. En jaksa oottaa ens kuun alkua, kun saan hakea sen kotiin :D

// My last few days have been looking like this! So there's Pókemons, Pókemons and even more Pókemons, some burgers, nature and so on.

Kerran he lepattivat valon ja vapauden ympärillä kuin hyttyset ja nuoret runoilijat. Kun vanhenee, sitä kylmenee: jo vain heistä on tullut vaikeaselkoisia synkistelijöitä, kyttäilijöitä ja pankoperunoita.

earrings - Bikbok

sunnies - Celine

floral blouse - Mango

bracelets - H&M

clutch - Yves Saint Laurent

jeans - Gina Tricot

ballet flats - Tommy Hilfiger

Hmm, onkohan tää ensimmäinen kerta, kun nää mun tähtitatuoinnit vilahtavat blogissa? Ei äkkiseltään ainakaan tule mieleen, että niistä olisi täällä kuvia ennestään... :D Kerrottakoon niiden tarina lyhyesti; aloin päpättää ääneen tatuointihaaveistani jo melko nuorena, varmaan yläasteella ollessa? Jauhoin ja jauhoin aiheesta säännöllisesti, kunnes ollessani 17-vuotias vanhemmat vihdoin taipuivat tahtooni, ja sain luvan mennä ottamaan tatuoinnin. Tai siis tatuoinnit - tähti kummallekin olkapäälle. Haaveilin tähtitatuoinneista vuosia! Kerran jopa tulostin erikokoisia tähtiä ja liimailin niitä iholle, jotta olisi helpompi pohtia, kuinka paksut ääriviivat olisivat prikulleen ne mieluisimmat. :D Hemmetti että se oli jännää, kun pääsi vihdoin tatuoitavaksi. Tiesin heti, ettei se siihen yhteen kertaan tulisi jäämään. Tatuoiminen ei juurikaan sattunut, lähinnä pikkuisen nipisteli ja poltteli, ja siis se tatuointikoneen surinahan on suorastaan terapeuttista kuunneltavaa. Aijai.

No, nyt oon 24 enkä ottaisi enää edes maksusta tähtiä olkapäille, elleivät ne siinä jo valmiiksi koreilisi. Aiheena tähdet on vähän persoonatonta massaa, ja tatuoitu olkapää on jotenkin epänaisellinen mun silmään. Ja älkää nyt siis ymmärtäkö väärin; tarkoitus ei ole arvostella muiden tähtösiä tai paikkavalintoja tatuoinneille, mutta sanotaanko niin että puhuttelisin mielelläni 17-vuotiasta minää, jos se olisi mahdollista. ;) Näillä tähdillä ei ole mitään muuta merkitystä tai syvempää tarinaa, kuin että piti vain saada tatuointi. :D Myöhemmin otettu Don't panic ranteessa ja Imagine korvan takana ovat sellaisia, jotka voisin edelleen ottaa uudestaan, jos ne ykskaks kuluisivat iholta pois kuin hennatatuoinnit konsanaan. Mutta kadunko näitä tähtiä? En todellakaan, päivääkään en oo osannut edes harmitella niitä. Siinä ne vuodesta toiseen ovat olleet osana ihoani, ja olisi aika hassua, jos niitä ei jonakin aamuna enää näkisikään peilistä.

PS: Ottakaa nyt niitä perhe- ja kaveripotretteja, joista kuva-albumit huutavat tyhjyyttään - vielä kun näitä kesäiltoja riittää! Jos jokin valaistus imartelee ihan ketä tahansa kuvatessa, niin myöhäinen auringonlasku. Kokeilkaa vaikka! 

PPS: Vihdoin Photoscapen saa ladattua Macille, jee! Se on Mac-historiani aikana ollut toistaiseksi ainoa ohjelma, jota oon Windows-maailmasta kaivannut. :D Kerran jopa pyysin pikkuveljeäni asentamaan Macbookiini win-emulaattorin, jotta pääsisin leikkimään Photoscapella, mutta se tökki niin karmealla tavalla että poistoon meni ensimmäisen kokeilun jälkeen. Nyt on Mac-ihmisen elämä täydellistä. Vielä kun koko Windows-keskeinen maailmankaikkeus sen ymmärtäisi, että mäkki se vaan on mukava.

Aina matkalla jonnekin, minne ikinä päätyykin on puolitiessä jostain, tietää sen varsin hyvin itsekin.

Ilman sen kummempia jorinoita, tässäpä olisi mun viimeaikaisia alelöytöjä! 

Mango. Tää on ehkä se turhin ostos, mutta en vaan voinut enää nukkua "onneni" yli kun vuosi sitten ihastelin samaista mekkoa Booztilla, mutta se myytiin nopeasti loppuun. Nyt mekkoa oli taas tullut uudelleen myyntiin, joten oli pakko iskeä kiinni. :D Tää on mun päällä seuraavissa juhlissa, mitkä ikinä ne juhlat sitten tuleekaan olemaan! Kai tässä nyt edes jotkut karkelot kesän mittaan tulee vielä vastaan. Jos ei muuta, niin itse järkätyt kissanristiäiset - siis ihan kirjaimellisesti. Mulla on vihdoin kiikarissa kissanpentu, joka toivon mukaan on mun ensi kuun alussa! Ihanaa, en malta odottaa... :')

Bikbok. Musta sifonkinen huitula, siis montakohan pikkusen saman tyyppistä mulla jo mahtaa olla? Nää on mun turvavaatteita, eikä niitä voi olla liian montaa!

Bikbok. Ultimaattinen farkkuhameiden vihaaja käänsi tämän hamosen nähtyään kelkkansa. Oivoi.

Bikbok. Parin euron korvikset ovat olleet käytössä jo lukuisia kertoja! Vähän vaihtelua mun Dyrberg/Kernin ruusukultaisille timanttikorviksille ja isoille helmille.

Gina Tricot. Ostin GT:stä samanmallisen Tess -pellavapaidan viime vuonna, ja se on edelleen ihan priimakunnossa - ei mee miksikään vaikka kuinka käyttäisi ja pesisi koneessa! Nyt kun kevätmallistossa oli taas samoja paitoja, kokoelma kasvoi siniraidallisella ja oliivinvihreällä. Pellava on mun ehdoton suosikkimateriaali vaatteissa ja kodintekstiileissä. Suosittelen!

Only. J:n ensimmäinen kommentti oli "Maksoitko sä tollasista jotakin?" :D Isä puolestaan kysyi, eikö kaupassa ihan oikeasti ollut ehjiä farkkuja myynnissä, hekhek. Nää revityt lökärimalliset farkut on jakaneet paljon mielipiteitä! Eihän tämmöset ketään imartele, varsinkaan jos sattuu olemaan jo valmiiksi vähän pönäkkä kuten ite oon. Muutama viikko sitten mulla vaan tuli totaalinen turhautuminen helteisiin, ja tuntui että ihan pakko saada jotkut rennot kesäfarkut. Nää on ehdottomasti semmoset! :D 

Mango. Off shoulder -postauksessa kerroin tilanneeni tämän puseron hieman riskillä Mangon nettikaupasta, ja onneksi tein niin - paita on super kiva.

Tommy Hilfiger. Mulla ei oo ollut mustia perusbaltsuja vuosikausiin, ja mustat Birkenstockin sandaalitkin vetelee jo viimeisiään, kun oon astunut kannat lyttyyn. Mustille kesäkengille on aina käyttöä ja mietin pitkään, hommaanko samanlaiset birksit tilalle, vai oisko tällä kertaa hieman salonkikelpoisempien ballerinojen vuoro. Päädyin lopulta baltsuihin: toisin kuin arkiset sandaalit, ne taipuvat tarpeen tullessa vaikka juhlaankin. Tommy Hilfigerin rusettiballerinat ovat aitoa nahkaa ja maksoivat alessa viitisenkymppiä. 

Vielä olis yksi alelöytö esittelyä vailla, mutta se ansaitsee kyllä aivan oman postauksensa. ;)

// Sale shopping madness part. 12345. :D There's some pieces that my closet actually needed, like linen shirts and black flats. And then... well, there's pieces like that floral dress in the second photo. Not really needed, but just way too awesome to let go. 

Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja, jokainen alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta. Fanfaarien soidessa tiputtelen esineitä matkan varrelle että löytäisin takaisin, mut joku tuntuu keräilevän ne ennen kuin palaan. Harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa.

Onpas kiva viikonloppu takana! Tehtiin perjantaina pieni kesäretki Porvooseen perheporukalla, ja sen jälkeen on juostu kolmesti metsässä mustikoita rohmuamassa. Muutenkin on tullut ulkoiltua paljon, joten aika luontoteemalla on nämä viime päivät menneet. :)

Löysin vaatehuoneestani kaulakorun ja samaan settiin kuuluvan rannekorun, jotka oon saanut isovanhemmiltani yli kymmenen vuotta sitten. Nykyään oon korvisten ystävä, joten kaulakorut on jääneet taka-alalle, mutta tää oli pakko laittaa heti kaulaan. 

Käytiin Porvooseen mennessä Brunbergin tehtaanmyymälässä. Alunperin ajattelin että nooh jos nyt yhen Alku -toffeekarkkipussin ostan sieltä ja ehkä J:lle vähän tuliaisia, mutta perhana sehän lähti käsistä. :D Sokeritonta riisisuklaata, kauralakua, tryffeleitä, Alku-karkkeja... niin ja pistaasisuklaata, jota en tyyliin raaski edes avata kun se näyttää niin hyvältä. 

Porvoossa käytiin semmosessa kiinalaisessa kuin Oriental Palace. Oli kelpo nuudeliannos, tuolla voi toisenkin kerran poiketa! Ja jälkkäriksi piti tietysti saada friteerattua banaania...

Paluumatkalla käytiin Askolan hiidenkirnuja pällistelemässä. Siellähän oli ihan mahtavat luontopolut! Sanoin jo J:lle, että joskus mennään kahdestaan seikkailemaan sinne, ja vaikka grillataan samalla kun siellä oli siihenkin mahollisuus :D

Kolmen kilon tryffelilaatikko ei oo mun Brunberg-ostoksia ;) Lulu kuitenkin ystävällisesti päätti vartioida sitä.

Sielu lepää tämmösissä maisemissa! Kahessa tunnissa kerää ämpärin täyteen mustikoita. Äiti vitsaili isälle, että "tyttökin oli hiljaa kuin kirkossa marjoja poimiessa". Se on vakavaa puuhaa se! :D 

Lulu ulkoilemassa.

"Äiti, mua pelottaa olla näin kaukana kotipihasta!"

Lulun mammakissa oli mummolan portailla pönöttämässä. Käytiin moikkaamassa, mutta ei se oikein enää tunnistanut omaa pentuansa :(

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, adios! Marjojen putsaus jatkuu!

// Weekend snaps from my Instagram. 

Mansur Gavriel Sun Bag

Mansur Gavriel tuli kaikkien muotifriikkien tietoisuuteen pari vuotta sitten, kun brändin ikoninen bucket bag laukku sai luksuslaukkuskenen täysin sekaisin. Joka sesonki muotitalot kisaavat siitä, kuka onnistuu luomaan juuri sen kassavirran räjäyttävän it-laukun, jonka kaikki trendikkäät tyypit haluavat käsipuoleensa tai olallensa roikkumaan. Mansur Gavriel on todella nuori brändi, joten ihan hyvä saavutus siis!

Bucket laukut ovat nättejä ja kas kummaa, olen itsekin niitä silmäillyt kiinnostuneena. Samalla en voi olla pohtimatta, onko laukku vähän liiankin "riisuttu" yksinkertaisuudessaan - siis jos laukussa ei ole taskuja sisäpuolella, onko se enää edes käytännöllinen? Sen sijaan tämä tulevan syksyn FW16 -mallistoon kuuluva upouusi Sun Bag vaikuttaisi täyttävän paremmin käytännöllisyyskriteerinkin. Ja ovathan nuo todella kauniita!

Muuten voisin jopa harkita tällaista seuraavaksi, mutta kyllä Guccin Bamboo Tote mustana edelleen on se number uno. Vestiaire Collectivea ja eBayta tuleekin stalkattua päivittäin hyvän secondhand -diilin toivossa. Voikun vielä tärppäisi, niin pääsisi mun Korsin Hamilton eläkkeelle... :D Uutena laukku maksaa "vaivaiset" 1800€, joten no way in hell. Käytetyssä laukussa on myös se hyvä puoli, että siitä voi jo hieman arvioida, miten laukku kestää käyttöä. Jos laukku on ollut edellisellä omistajalla vain muutamia kertoja käytössä, ja jo siinä vaiheessa kulmat repsottavat ja metalliosat ovat kuluneet, sellaisen osaa kiertää kaukaa. Uudesta laukusta taas ei ikinä tiedä etukäteen, onko se kertakäyttökamaa vai venyykö käyttöikä jopa vuosikymmeniksi. Esimerkiksi mun YSL:n Belle Du Jour clutchit vaikuttavat niin hyvälaatuisilta, että ne lienevät ehjiä vielä mummoiässäkin. Muutamasta muusta laukusta ei voi samaa sanoa. :D

// Mansur Gavriel's new Sun Bags are soooo gorgeous! These are from fall 2016 collection so you can't buy them yet. Will this be the next it bag? What do you like?