Fun Fact Friday on kiertänyt vähän blogissa jos toisessa, ja päätinpä mäkin nyt aikani kuluksi tarinoida jostakin äärimmäisen mielenkiintosesta - nimittäin itsestäni, ööh. :D En nyt tiedä onko nää kaikki kohdat varsinaisesti kategoriaa fun, mutta tässäpä nyt olis megaluokan paljastuksia jokatapauksessa...
Niinkuin kuka tahansa vintiö, rakastin pienenä katsoa tv:stä ohjelmia tyyliin Vili Vilperi, Maailman ympäri 80 päivässä, Richard Scarryn touhukas maailma sekä Alfred J. Kwak. Mun ultimaattinen lempiohjelma kuitenkin oli Haluatko miljonääriksi? -visailu. Muistan kuinka mummon ja papan kanssa aina katseltiin sitä, ja Lasse Lehtinen oli mun mielestä sympaattisin juontaja ever. Suurinpiirtein mun idoli! Oli hauskaa arvailla (joskus harvoin jopa tietää) oikeita vastauksia, ja silloin kun kilpailija vastasi väärin kysymykseen joka itselläni olisi mennyt putkeen, pidin itteäni tietysti ihan järkyttävän fiksuna tyyppinä joka ihan milloin vaan olis napannut sen miljoona markkaa taskuunsa. Mun harras unelma oli aikuiseksi kasvettuani päästä Lasse Lehtisen tentattavaksi ja todistaa sanoinkuvailematon älykkyyteni koko kansalle. :D Oh god.
Usein musta tuntuu, että (tuntemattomat tai puolitutut) ihmiset ottaa mut huomattavasti vakavammin kuin mä itse otan, haluan ottaa tai oon valmis ottamaan. Hiljaisuuden ja myrtsin perusilmeen takia mut usein mielletään tosi vakavamieliseks tylsimykseks, ja sitten ku koitan heittää läppää ihan vaikka omalla kustannuksellanikin, ihmiset ei ymmärrä sitä ja luulee mun olevan tosissani. Se tosin on ihan mahdollista että ne läpyskät on vaan niin äärettömän huonoja. :D Life is too important to be taken seriously kuvaa aika hyvin mun ajatusmaailmaa.
Jos menisin huomenna naimisiin (ja yön aikana olisin taikaiskusta laihtunut loput parikymmentä kiloa), rykäisisin päälleni lyhyen virkatun mekon ja ja bikerbootsit joissa on niittejä. PISTE. Häiden kulisseina olisi mielellään joku h u i k e e n romanttinen peltomaisema, vieraita olis vaan jokunen ja sähkölangoilla istuisi variksia smokeissaan. Juhlissa tarjoiltais miljoonaa eri kalaruokaa kuten muikkuja, ahvenia ja lohta, sekä juustokakkuja, macaroneja, Ginger Joe -olutta ja viskiä. Häämatka olis reilireissu Euroopassa sitten kun siihen olisi varaa. Niin, ehkä on ihan hyvä etten oo kovin seurustelevaa sorttia.
Oon ihan naurettavan koukussa Nalle ruis-kaurapuuroon. Ostin sitä vähän aikaa sitten kokeilumielessä kaupasta ainaisten perus kaurahiutaleiden sijaan, ja voi miten hyvää onkaan! Sekaan vaan reilusti mustikoita tai vadelmia, voisilmä ja silloin tällöin pikkiriikkisen sokeria. Toisinaan jo aamusta alkaen odotan päivän kuluvan äkkiä ohi, jotta pääsee mättämään iltapalaksi ruis-kaurapuuroa! Tykkään ajoittaa keittämisen aina iltaan, sillä moinen hiilihydraattimurkina alkaa sopivasti unettaa ennen pehkuihin painumista, ja täten toimii myös sangen kelvollisena "unilääkkeenä".
Ehdottomasti kaikista parhaiten mulle sopiva tatuointi olisi adjektiivi ristiriitainen, mielellään otsaan hakattuna. Mä olen kauhean ristiriitainen ihminen. Toivon että joskus rauhoitun ja iän myötä ajatusmaailma yhtenäistyis ees pikkuisen. :D Ja nyt kun tatuointiaiheeseen päästiin, mulla on oikeastikin ihan kauhea tatskakuume. Sellainen, joka ei lähde pois ennen kuin pääsee tatuointikoneen hellän neulan alle. Pientä kuumetta on ollut jo siitä lähtien kun otin viimeisimmän leiman 2011 lopussa, mutta nyt on sellainen kaikkimullehetinyt! -fiilis seuraavan kuvan suhteen. Mulla vaan on ihan liikaakin ideoita, joista pitäisi valikoida yksi ylitse muiden jota seuraavaksi alkaisi toteuttaa.
Mulla ei ole ajokorttia enkä sellaista haluakaan, ainakaan toistaiseksi. Mä tykkään shoppailla, joten (ainakin omassa mielessäni) kompensoin sitä sillä etten anna itseni hurahtaa epäekologiseen yksityisautoiluun. Sitäpaitsi, jos onnistuisin kortin saamaan, menettäisin sen kuitenkin samantien - sanotaan nyt näin, että vauhdin hurma kaikessa typeryydessään on mun mielestä hirveen mukava asia, ja on ärsyttävää kuunneltavaa kun jokunainen nalkuttaa pikku ylinopeudesta - tosin, sellainen "mutkat suoriksi" idiotismi on tietysti asia aivan erikseen kuin pikku hurjastelu suoralla tiellä. Ei tosin sekään varmaan naurattaisi siinä vaiheessa kun kortti menisi hyllylle lepäilemään. Eli onneksi ei oo körkorttii!
Inhoan kaikenlaisia mukahauskoja seurapelejä ja -leikkejä, eikä mua ikipäivänä pysty sellaisiin houkuttelemaan mukaan - no okei, koulumaailmassa en oo tainnut koskaan kehdata kieltäytyä. Musta ne on ärsyttäviä ja teennäisiä, sellaisia heh______heh onpa meillä nyt hassunhauskaa. Kaikenmaailman arvuuttelujutut ja totuus vai tehtävä -henkiset pelit on ihan syvältä, mä en osaa suhtautua niihin rennosti kun koko ajan vain mietin, että no millonkas on mun vuoro sanoa jotain dorkaa yhteisen hauskuuden nimissä. :D Sen sijaan monopoli ja knoppitietoon perustuvat pelit on kivoja, korttiakin voisin pelata jos osaisin.
Vaikka onkin kauhean vaikeaa aina kuvailla, minkä näköiset miehet mua viehättää, eräs seikka kuitenkin toimii ihan aina: pilke silmäkulmassa. Mä rrrrakastan semmosta pikkupoikamaista tuiketta silmissä ja sitä, kun joku "hymyilee" silmillänsä. Tällainen piirre löytyy loppujen lopuksi yllättävän harvalta.
Tein eBayssa viime viikolla ihan huippuluokan kaupat: alkuperäiseltä hinnaltaan 795 puntaa (vajaa tonni euroissa) ollut mekko Williamsonin v. 2010 kevään päämallistosta... tiditidii, vaivaisella 59 punnalla (n. 70e)! Käyttämättömänä! Mekko on aivan huikean upea, enkä malta odottaa että saan sen käsiini. Oon tehnyt uskomattoman hyviä löytöjä viimeaikoina muutenkin. Vielä kun ne löydökset lihottaisi lompakkoa, päinvastaisen sijasta. ;)
Niinkuin kuka tahansa vintiö, rakastin pienenä katsoa tv:stä ohjelmia tyyliin Vili Vilperi, Maailman ympäri 80 päivässä, Richard Scarryn touhukas maailma sekä Alfred J. Kwak. Mun ultimaattinen lempiohjelma kuitenkin oli Haluatko miljonääriksi? -visailu. Muistan kuinka mummon ja papan kanssa aina katseltiin sitä, ja Lasse Lehtinen oli mun mielestä sympaattisin juontaja ever. Suurinpiirtein mun idoli! Oli hauskaa arvailla (joskus harvoin jopa tietää) oikeita vastauksia, ja silloin kun kilpailija vastasi väärin kysymykseen joka itselläni olisi mennyt putkeen, pidin itteäni tietysti ihan järkyttävän fiksuna tyyppinä joka ihan milloin vaan olis napannut sen miljoona markkaa taskuunsa. Mun harras unelma oli aikuiseksi kasvettuani päästä Lasse Lehtisen tentattavaksi ja todistaa sanoinkuvailematon älykkyyteni koko kansalle. :D Oh god.
Usein musta tuntuu, että (tuntemattomat tai puolitutut) ihmiset ottaa mut huomattavasti vakavammin kuin mä itse otan, haluan ottaa tai oon valmis ottamaan. Hiljaisuuden ja myrtsin perusilmeen takia mut usein mielletään tosi vakavamieliseks tylsimykseks, ja sitten ku koitan heittää läppää ihan vaikka omalla kustannuksellanikin, ihmiset ei ymmärrä sitä ja luulee mun olevan tosissani. Se tosin on ihan mahdollista että ne läpyskät on vaan niin äärettömän huonoja. :D Life is too important to be taken seriously kuvaa aika hyvin mun ajatusmaailmaa.
Jos menisin huomenna naimisiin (ja yön aikana olisin taikaiskusta laihtunut loput parikymmentä kiloa), rykäisisin päälleni lyhyen virkatun mekon ja ja bikerbootsit joissa on niittejä. PISTE. Häiden kulisseina olisi mielellään joku h u i k e e n romanttinen peltomaisema, vieraita olis vaan jokunen ja sähkölangoilla istuisi variksia smokeissaan. Juhlissa tarjoiltais miljoonaa eri kalaruokaa kuten muikkuja, ahvenia ja lohta, sekä juustokakkuja, macaroneja, Ginger Joe -olutta ja viskiä. Häämatka olis reilireissu Euroopassa sitten kun siihen olisi varaa. Niin, ehkä on ihan hyvä etten oo kovin seurustelevaa sorttia.
Oon ihan naurettavan koukussa Nalle ruis-kaurapuuroon. Ostin sitä vähän aikaa sitten kokeilumielessä kaupasta ainaisten perus kaurahiutaleiden sijaan, ja voi miten hyvää onkaan! Sekaan vaan reilusti mustikoita tai vadelmia, voisilmä ja silloin tällöin pikkiriikkisen sokeria. Toisinaan jo aamusta alkaen odotan päivän kuluvan äkkiä ohi, jotta pääsee mättämään iltapalaksi ruis-kaurapuuroa! Tykkään ajoittaa keittämisen aina iltaan, sillä moinen hiilihydraattimurkina alkaa sopivasti unettaa ennen pehkuihin painumista, ja täten toimii myös sangen kelvollisena "unilääkkeenä".
Ehdottomasti kaikista parhaiten mulle sopiva tatuointi olisi adjektiivi ristiriitainen, mielellään otsaan hakattuna. Mä olen kauhean ristiriitainen ihminen. Toivon että joskus rauhoitun ja iän myötä ajatusmaailma yhtenäistyis ees pikkuisen. :D Ja nyt kun tatuointiaiheeseen päästiin, mulla on oikeastikin ihan kauhea tatskakuume. Sellainen, joka ei lähde pois ennen kuin pääsee tatuointikoneen hellän neulan alle. Pientä kuumetta on ollut jo siitä lähtien kun otin viimeisimmän leiman 2011 lopussa, mutta nyt on sellainen kaikkimullehetinyt! -fiilis seuraavan kuvan suhteen. Mulla vaan on ihan liikaakin ideoita, joista pitäisi valikoida yksi ylitse muiden jota seuraavaksi alkaisi toteuttaa.
Mulla ei ole ajokorttia enkä sellaista haluakaan, ainakaan toistaiseksi. Mä tykkään shoppailla, joten (ainakin omassa mielessäni) kompensoin sitä sillä etten anna itseni hurahtaa epäekologiseen yksityisautoiluun. Sitäpaitsi, jos onnistuisin kortin saamaan, menettäisin sen kuitenkin samantien - sanotaan nyt näin, että vauhdin hurma kaikessa typeryydessään on mun mielestä hirveen mukava asia, ja on ärsyttävää kuunneltavaa kun joku
Inhoan kaikenlaisia mukahauskoja seurapelejä ja -leikkejä, eikä mua ikipäivänä pysty sellaisiin houkuttelemaan mukaan - no okei, koulumaailmassa en oo tainnut koskaan kehdata kieltäytyä. Musta ne on ärsyttäviä ja teennäisiä, sellaisia heh______heh onpa meillä nyt hassunhauskaa. Kaikenmaailman arvuuttelujutut ja totuus vai tehtävä -henkiset pelit on ihan syvältä, mä en osaa suhtautua niihin rennosti kun koko ajan vain mietin, että no millonkas on mun vuoro sanoa jotain dorkaa yhteisen hauskuuden nimissä. :D Sen sijaan monopoli ja knoppitietoon perustuvat pelit on kivoja, korttiakin voisin pelata jos osaisin.
Vaikka onkin kauhean vaikeaa aina kuvailla, minkä näköiset miehet mua viehättää, eräs seikka kuitenkin toimii ihan aina: pilke silmäkulmassa. Mä rrrrakastan semmosta pikkupoikamaista tuiketta silmissä ja sitä, kun joku "hymyilee" silmillänsä. Tällainen piirre löytyy loppujen lopuksi yllättävän harvalta.
Tein eBayssa viime viikolla ihan huippuluokan kaupat: alkuperäiseltä hinnaltaan 795 puntaa (vajaa tonni euroissa) ollut mekko Williamsonin v. 2010 kevään päämallistosta... tiditidii, vaivaisella 59 punnalla (n. 70e)! Käyttämättömänä! Mekko on aivan huikean upea, enkä malta odottaa että saan sen käsiini. Oon tehnyt uskomattoman hyviä löytöjä viimeaikoina muutenkin. Vielä kun ne löydökset lihottaisi lompakkoa, päinvastaisen sijasta. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti