Tintti

Äiti täytti hiljattain 50 vuotta, ja haluttiin veljen kanssa antaa hänelle lahjaksi jotain tavanomaisia lahjakortteja, hajuvesiä sun muita pysyvämpi muisto pyöreistä. Kalevala Koru on yksi mamman lemppari koruvalmistajia, joten selailin valikoimaa läpi ja päätin aika nopeasti, että Kalevankarhu korvikset menee ostoslistalle. Korvisten jälkeen budjettia jäisi vielä sen verran yli, että voitaisiin viedä hänet ravintolaan. No, kävin valehtelematta joka ikisessä Lahden keskustan koruliikkeessä, ja kaikkialla myytiin ei-oota. Perhana. Sokoksella melkein jo tärppäsi, kun huomasin pronssiset karhukorvikset vitriinissä, ja ne olivat peräti pienessä alessa. Kerroin myyjälle että haluaisin ostaa kyseiset korvikset. Tiskillä sitten kassakoneen näyttö paljasti, että nehän olikin kalvosinnapit eikä korvikset. :D Myyjä avasi paketin ihmeissään ja todentotta, niiden nallejen takana ei ollutkaan korvisten nappikiinnitystä vaan kalvosinappien taustat. Jäi kaupat väliin.

Kultajousessa alkoi epätoivo iskeä, kun tajusin ettei enää olisi sellaista koruliikettä, jossa en olisi jo visiteerannut. Kalevala Korun valikoimassa on paljon ihania koruja, mutta Kalevankarhut korvisten muodossa oli ehdottomasti se koru, jonka halusin äidille hankkia. Mutta sitten silmiini osui jotain pistaasinvihreää. Ihan mielettömän söpö pronssinen Tintti -kaulakoru! Olin bongannut Tintit jo aiemmin netistä ja Sokoksen valikoimasta, mutta ne eivät olleet pahemmin sykähdyttäneet. Monissa siihen asti näkemissäni linturiipuksissa oli hieman eleettömän värinen kivi, eikä mikään niistä näyttänyt äidilleni sopivalta. Mutta tämän freesin vihreän kohdalla tiesin, ettei äiti pistäisi pahakseen jos kyseinen Tintti liitelisi hänen korukokoelmaansa. Päätin jättää ravintolahärdellin pois lahjasta (me käydään muutenkin syömässä melko usein) ja vingutin visaa kassalla. 

Äiti tykkäsi Tintistä kovasti! Kuulemma laittaa korun juhliinsa, jotka järkätään ensi viikon lauantaina. Kerroin että alunperin tarkoitus oli ostaa karhukorvikset pronssisena, johon äiti vastasi kaivamalla korulaatikkonsa esiin - siellähän ne nallet jo lymyilivät valmiiksi! Isä on kuulemma joskus vuosia sitten ostanut ne hänelle lahjaksi. Muistin kyllä että äidillä on useampia Kalevalan koruja, mutten uskonut hänen omistavan Kalevankarhua missään muodossa. Kävi siispä todella hyvä tuuri, kun ne lahjasuunnitelmat menivätkin pakosta uusiksi ja päädyin Tinttiin - jos karhuja olisi löytynyt, ne olisi joutunut palauttamaan. :D Loppu hyvin, kaikki hyvin siis.

Blah, aloinpa itekkin haaveilla Tintti-korusta. Se olisi hurjan nätti pronssisena, ja vaikkapa harmaalla tai punaisella kivellä. Ehkä vielä joskus. :) Kaikista eniten haaveilen Kuutar -korviksista, jotka sopisivat niin arkeen kuin juhlaan. Tiiänpä myös, millasen kihlasormuksen haluan sitten joskus, jos semmonen ikinä tulee ajankohtaiseksi asiaksi. Tämmösen! :D 

// My dear mum turned 50 at the beginning of this week and this is what me and my brother bought her as a birthday present: Tintti necklace by Kalevala Jewellery. I'm liking this a lot, it's so pretty little birdie!