Apuwa! Huomenna se vihdoin tapahtuu - ajattelin porhaltaa kuntosalille treenailemaan, ekaa kertaa sitten opiskeluaikojen liikuntatuntien. Hui. Pakko tosin myöntää, että melkoisen huono maku suussa mä sinne salille lähden. Nimittäin, salijäseneksi liittyminen oli piinaava, suorastaan raivostuttava kokemus. Minä kun en ole se unelma-asiakas, joka olisi samantien halukas sitoutumaan vuodeksi tai jopa puoleksitoista vuodeksi. :) Jos mulla ei olisi ollut melkoisen arvokasta lahjakorttia tuhottavaksi, oisin sanonut piut ja paut ja lähtenyt menemään.
Omasta mielestäni en ole asiakkaana alkuunkaan hankala tai vaativa; mun silmissä jo pikku jutut riittää nostamaan asiakaspalvelun hyvälle tasolle. Kun perus asiat tervehtimisestä ja ystävällisestä, helposti lähestyttävästä olemuksesta alkaen ovat kunnossa, siinä on kelpo lähtökohdat kivalle kokemukselle. Tiedän ihmisiä, joita ärsyttää jo se kun myyjä "hyökkää" heti liikkeeseen sisään tultua tiedustelemaan, voisiko auttaa jotenkin, mutta mua sellainen ei tympäise. Yleensä sanon vain että "kiitos, katselen vaan", mutta joskus saatan jopa tarttua siihen tarjottuun apuun ja kysyn jotakin. Mun mielestä on hyvä, jos asiakaspalvelija kertoo tarvittaessa jeesaavansa.
Mutta sitten: tyrkytys ja pakkomyynti. Jumankekka miten niskavillat nousee pystyyn.
Mulle salille uskaltautuminen on ollut pitkä prosessi, jota oon jahkaillut ja empinyt viimeiseen asti. Oon ollut aikeissa aloittaa jo viime syksystä lähtien. :D Kun keräsin itseni kasaan ja päätin, että tänään on viimeinkin se THE päivä jolloin painun vaihtamaan joululahjaksi saadun lahjakortin salikorttiin, olin katsonut netistä eri vaihtoehdot jo valmiiksi ja tiesin tarkalleen, mitä haluan ja mitä en. Kerroin heti kättelyssä, etten ole valmis sitoutumaan pitkiin sopimuksiin ainakaan nyt alkuvaiheessa, ja että mieluummin maksan enemmän diilistä, josta pääsen halutessani helposti eroon. Enhän voi etukäteen ennustaa, miten se salihomma rupeaa sujumaan! Fyysisesti uskon jaksavani hienosti salitreeniä, mutta henkinen jaksaminen epäilyttää vähän enemmän. Oon tähän asti harrastanut liikuntaa todella itsenäisesti, mikä sopii loistavasti introvertille luonteelleni. Salilla on kuitenkin vääjäämättä välillä enemmänkin porukkaa, ja ei ole mitenkään satavarmaa että totun siihen edes ajan myötä. Toivon tottuvani, mutta en aio väkisin oppia tykkäämään salitreenistä. Jos se ei tunnu kuukauden tai parin jälkeen edelleenkään mun jutulta, sitten lopetan ja voin olla tyytyväinen siihen, että uskalsin sentään yrittää.
Tosiaan, kerroin heti alussa selkeällä suomenkielellä, etten tahdo pitkää sopimusta. Muistuttelin asiasta tämän tästä, mutta silti tajusin lopuksi kuunnelleeni lähes tunnin verran hehkutusta 12 tai jopa 18 kk kestävistä soppareista. Sivulauseessa bookkaaja antoi ymmärtää, että mikäli jostain syystä en halua sitoutua näihin pitkiin jäsenyyksiin, olen laiska luuseri joka ei huolehdi terveydestänsä ja ulkonäöstänsä. Ekskusemua. Myös personal trainer -paketti (miltei 300 vaivaista euroa) olisi ollut kuulemma loisto valinta, ja moni uusi asiakas on päätynyt sellaisen ottamaan. Mua ei kiinnostanut tippaakaan muiden uusien asiakkaiden valinnat, joten jännästi sieltä sitten lopulta löytyi edullisempiakin vaihtoehtoja. Tartuin lopulta yhteen tarjoukseen, kun laskeskelin että se on jo oikeasti mun tilanteessa kannattava ratkaisu, vaikka periaatteesta teki mieli sanoa kaikelle sille pakkomyynnille ei, ei ja ei.
Aluksi puheet oli kaikin puolin todella lipeviä, lähinnä kehua kehun perään. Loppua kohden alkoi vuoroin ahdistaa ja ärsyttää. Tuli fiilis, että itsenäistä (ja lähes täysin ilmaista!) kotona/lenkkipoluilla suoritettua liikuntaa ei oikeastaan edes lasketa liikunnaksi, vaan salitreeni on ainoa oikeasti tehokas liikuntamuoto. Huhuh. En todellakaan olisi tehnyt sopimusta ilman sitä lahjakorttia, jota en raaskinut jättää käyttämättä. Jos homma olisi pitänyt rahoittaa täysin omakustanteisesti, olisin lähtenyt karkuun hyvissä ajoin ennen sopimuksen allekirjottamista. :D Niin, ja kun ennen allekirjoittamista käytiin korttivaihtoehtoja läpi, kysyin onko haluamaani korttia mahdollista saada iltakorttina. Iltakortti on voimassa illasta aamuun, ja se on tuntuvasti edullisempi. Mulla on tavoitteena alkaa käydä salilla aikaisin aamulla ennen töihin menoa, joten tietysti oisin mielelläni säästänyt rahaa ottamalla iltakortin. No, sitä ei ollut valikoimassa. Paitsi, että oli sittenkin! Juuri ennen mun pois lähtöä tuli taas puhetta eri vaihtoehdoista (vahingossa?), ja siinä vaiheessa yllättäen selvisi että olisihan sen kortin saanutkin iltakorttina. Siinä vaiheessa olin niin överikärttyisellä tuulella, etten enää jaksanut alkaa korjata sopparia vaan lähdin kaupan kautta kotiin.
En nyt oikopäätä syytä kyseistä bookkaajaa tästä sangen viheliäästä kokemuksesta - syytän ketjua. Ketjuhan se hoitaa työntekijöidensä perehdytyksen ja koulutuksen. On surullista, että vielä vuonna 2016 on olemassa pilvinpimein yrityksiä, joissa johto elää siinä harhakuvitelmassa että aggressiivinen pakkomyynti olisi hyvä tapa tehdä bisnestä. No, kenties sitä myyntituottoa syntyykin, mutta samalla syntyy myös pettyneitä ja jopa vihaisia asiakkaita. Ja ne pettyneet ja vihaiset asiakkaat aivan varmasti levittävät sanaa huonosta asiakaspalvelusta, jota ovat saaneet puljussa X asioidessa. Meille opetettiin koulussa, että negatiivinen asiakaspalvelukokemus kerrotaan ääneen moninkertaisesti useammin kuin positiivinen kokemus. Se on jäänyt pysyvästi mieleen. Siksi mun mielestä sen pitäisi olla päivänselvää, että tyrkyttämisen sijasta ainoa oikea tapa myydä yhtään mitään on asiakaslähtöisyys. Pitää kuunnella ja kuulostella asiakasta, eikä vain kiirehtiä jauhamaan samaa vanhaa myyntipuhettaan. Se ei yksinkertaisesti toimi.
Puhelinmyyntihän on se kenties klassisin ÄLÄ MYY NÄIN -esimerkki. Ennen mua nyppi ne puhelinmyyjät jotka soittelevat ja kehtaavat tuhlata mun kallisarvoista aikaa, ilman että edes kuuntelevat mitä sanottavaa mulla on. Mutta sitten huomio kääntyi niihin myyjien edustamiin yrityksiin. Yritykset kouluttavat myyjänsä siihen tyrkyttämiseen ja pakkomyyntiin. Tasan yhden kerran puhelinmyyjä on yllättänyt mut niin positiivisesti, että oon jopa tilannut häneltä. Kyseinen miesmyyjä puhui rauhallisella "epämyyntitykkimäisellä" äänensävyllä, oli ystävällinen ilman turhaa lipevyyttä ja oikeasti kuunteli, jos sanoin jotakin. Yleensä nämä taidot puuttuvat totaalisesti puhelinmyyjiltä, tai sitten myyntifirma velvoittaa heidät unohtamaan ne ja keskittymään aggressiiviseen pakkokaupusteluun.
Jopas irtosi tekstiä, vaikka tarkoitus oli vaan lyhyesti tulla kertomaan että hemmetti nyt kyllä nyppii. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti