...no, ehkei nyt ihan. Mutta hitto vieköön, salilla on järjettömän kivaa! Ei voi kuin ihmetellä, miksei tätä(kin) puuhaa tullut aloitettua jo aikapäiviä sitten. Se fiilis on vaan niin uskomattoman koukuttava, kun treenituokion jälkeen lähtee hilaamaan luitansa kotia kohti: kintut tutisee siihen malliin, että jokainen askel tuntuu siltä kuin se voisi jäädä viimeiseksi. Ja portaat, ne vasta onkin metkoja. ;) Toivottavasti tää innostus on tullut jäädäkseen!
Alunperin tarkoitus oli aloittaa maltillisesti, "jos nyt joka toinen päivä kävisi treenailemassa". Niin sitä vaan on tullut poikettua salilla hikoilemassa jokaisena arkiaamuna siitä lähtien, kun kortin hommasin. Ja vaikka oon kaavaillut pitäväni viikonloput salivapaana ja pyhittäväni ne leppoisille kävelylenkeille, tulipa tänään lauantainakin raahauduttua punttikselle aamuseiskalta. Niin kuin ei muita aktiviteetteja keksisi viikonloppuna, kuten pitkään nukkuminen. ;) Noh, tänään oli äidin synttärikekkereet ja kakunsyöntihommia ennakoiden totesin, että voisi olla hyvä idis käydä hikoilemassa aamulla, jotta voi sitten hyvillä mielin mutustaa herkkuja. Sitä on kyllä tullut tehtyäkin. Broileri-vuohenjuustosalaattia, tonnikala-riisisalaattia, kinkku-pastasalaattia, lohta, lihapullia, karjalanpiirakkaa... as if tuolla mätöllä ei olisi saanut tankkia täyteen, niin johonkin varavatsaan katosi vielä jälkkäripöydästä juustokakkua, kinderkakkua, keksiä ja varmaan jotain muutakin. Sour apple -shotteja ja viskiäkin oli tyrkyllä. Huhhuh! Huomenna voisi olla vesipaasto paikallaan. :D
Takaisin salijuttuihin. Oon huomannut olevani paljon pirteämpi jo aamusta alkaen, kun käyn salilla ennen töitä. Kuntoilulla herää ihan erilailla kuin pelkällä kahvilla! Tykkään mennä salille joko täysin tyhjällä vatsalla tai sitten syön jotain pientä proteiinipitoista, esimerkiksi 50-100g raejuustoa. Treenin jälkeen teen smoothien ja keitän kylkeen ison mukillisen kahvia (kookosöljyllä tietty). Johan lähtee päivä nätisti käyntiin! Sen lisäksi että salilla herää, se tuntuu myös poistavan stressiä tehokkaasti. Oon kova tyttö hermoilemaan, mutta viime aikoina on ollut jotenkin rauhallisempi fiilis ja ajatukset ovat pysyneet paremmin kasassa, jopa silloin kun niitä risteilee samanaikaisesti miljoonittain pääkopassa. Vaa'an lukemakin on taas joulun jäljiltä hitaassa mutta varmassa laskusuhdanteessa, jee. Ravintojutuissa ei ole tapahtunut mitään radikaaleja muutoksia lähiaikoina, mutta karkkilakko alkoi vuodenvaihteen jälkeen ja jatkuu ainakin tammikuun loppuun asti. Jos into riittää, ehkä vedän helmikuunkin samaan syssyyn. Leivokset ovat sallittuja kohtuullisissa määrin, mutta eipäs oo tullut leivottua itse kuin tasan kerran, kun toissa viikonloppuna tehtiin kavereiden kanssa runebergintorttuja.
Kaloreita en ole laskenut tässä kuussa, ja se tuntuu helkkarin hyvältä. Mulla on ollut Kalorilaskuri käytössä vuosikausia, joten sen käyttö sujuu pitkälti rutiinilla. Siksi en osannut ajatella päivittäisten safkojen ylöskirjaamista minkäänlaisena "taakkana", mutta nyt kun sen homman laittoi hetkellisesti tauolle, huomaan fiiliksen olevan rennompi. Ei itseään ja joka ikistä suupalaa kannata kytätä tauotta 24/7. Sitä paitsi, vaikken enää tiedä päivän tarkkaa kalorisaldoa, muistan monia juttuja lähes ulkoa. Perusasiat on aina ne samat: vettä pari litraa päivässä, puolisen kiloa kasviksia, marjoja ja hedelmiä, mahdollisimman paljon proteiinia ja hiilarit pääsääntöisesti minimissä. Kun kokonaisuus on kunnossa, ei sillä oo väliä tuleeko päivän kalorivajeeksi 600 vai 1000. Kyllä se ylimääräinen rasva ajan myötä lähtee, vaikkei aina olisikaan "kaikki tai ei mitään" -asenteella liikenteessä. :)
Yksi positiivinen lisäseikka saliharrastuksen aloittamisessa on ollut se, kun oon joutunut opettelemaan julkisesti meikittömänä olemista. Aiemmin ei tullut mieleenkään lähteä ihmisten ilmoille ilman pärstäkertoimen ehostamista vähintään meikkivoiteella, valokynällä, kulmakarvavahalla ja ripsarilla, ja huonoina päivinä jo pelkkä postilaatikolla poikkeaminen au naturel -lookissa on aiheuttanut ahdistusta. Salijäsenyyttä hankkiessa mulle oli kuitenkin heti selvää, että ilman pakkelia se treeni on pakko pystyä hoitamaan. On ollut kiva huomata itsetunnon kestävän ihan hyvin sen 45-60 min treenihetken, vaikka naama on ollut luonnontilassa ja seinillä olevista peileistä näkyy, miten ihonväri alkaa loppua kohden muuttua kirjavan punaiseksi. Ei oo suoraan sanottuna hirveästi kiinnostanut, miltä naama näyttää, kun yleisfiilis on energinen ja loistava. Salin ulkopuolellakin oon miettinyt yllättävän vähän ulkonäköjuttuja, joten ehkäpä se salille uskaltautuminen oli paras päätös pitkään, piiiitkään aikaan.
Yksi positiivinen lisäseikka saliharrastuksen aloittamisessa on ollut se, kun oon joutunut opettelemaan julkisesti meikittömänä olemista. Aiemmin ei tullut mieleenkään lähteä ihmisten ilmoille ilman pärstäkertoimen ehostamista vähintään meikkivoiteella, valokynällä, kulmakarvavahalla ja ripsarilla, ja huonoina päivinä jo pelkkä postilaatikolla poikkeaminen au naturel -lookissa on aiheuttanut ahdistusta. Salijäsenyyttä hankkiessa mulle oli kuitenkin heti selvää, että ilman pakkelia se treeni on pakko pystyä hoitamaan. On ollut kiva huomata itsetunnon kestävän ihan hyvin sen 45-60 min treenihetken, vaikka naama on ollut luonnontilassa ja seinillä olevista peileistä näkyy, miten ihonväri alkaa loppua kohden muuttua kirjavan punaiseksi. Ei oo suoraan sanottuna hirveästi kiinnostanut, miltä naama näyttää, kun yleisfiilis on energinen ja loistava. Salin ulkopuolellakin oon miettinyt yllättävän vähän ulkonäköjuttuja, joten ehkäpä se salille uskaltautuminen oli paras päätös pitkään, piiiitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti