Thought of the day #8

Sä oot kuin peura mun ajovaloissa, oot karkuun menossa. Jos sä lähdet nyt niin tää hetki katoaa ja huomenna kaduttaa

bb earrings (showing below) - Timanttiset

wool & cashmere mix scarf - H&M Premium
grey sweater (below) - H&M Premium

faux fur coat - French Connection

leather gloves - Asos

bag - Michael Kors

jeans - Gina Tricot

boots - Pavement

Kun metsästin äidin synttärilahjaa, ostinpa samalla itellenikin korvikset Timanttisilta. Oon ihastellut Diorin Tribale -helmikorviksia siitä hetkestä lähtien, kun ne tulivat myyntiin vuosi tai pari sitten. Kyseisten korvisten hinta on kuitenkin älytön, eivätkä ne helmet ole edes oikeita! Ehei, materiaalitiedoissa kerrotaan "100% resin". Hommasinpa nyt sitten diorhenkiset halpisversiot, jotka rokottivat pankkitiliä reilun kympin, wou. Tykkään koruista, kun ne ovat samaan aikaan sekä simppelit että näyttävät. Vähän vaihtelua perinteisille helmellisille nappikorvakoruille!

Tintti

Äiti täytti hiljattain 50 vuotta, ja haluttiin veljen kanssa antaa hänelle lahjaksi jotain tavanomaisia lahjakortteja, hajuvesiä sun muita pysyvämpi muisto pyöreistä. Kalevala Koru on yksi mamman lemppari koruvalmistajia, joten selailin valikoimaa läpi ja päätin aika nopeasti, että Kalevankarhu korvikset menee ostoslistalle. Korvisten jälkeen budjettia jäisi vielä sen verran yli, että voitaisiin viedä hänet ravintolaan. No, kävin valehtelematta joka ikisessä Lahden keskustan koruliikkeessä, ja kaikkialla myytiin ei-oota. Perhana. Sokoksella melkein jo tärppäsi, kun huomasin pronssiset karhukorvikset vitriinissä, ja ne olivat peräti pienessä alessa. Kerroin myyjälle että haluaisin ostaa kyseiset korvikset. Tiskillä sitten kassakoneen näyttö paljasti, että nehän olikin kalvosinnapit eikä korvikset. :D Myyjä avasi paketin ihmeissään ja todentotta, niiden nallejen takana ei ollutkaan korvisten nappikiinnitystä vaan kalvosinappien taustat. Jäi kaupat väliin.

Kultajousessa alkoi epätoivo iskeä, kun tajusin ettei enää olisi sellaista koruliikettä, jossa en olisi jo visiteerannut. Kalevala Korun valikoimassa on paljon ihania koruja, mutta Kalevankarhut korvisten muodossa oli ehdottomasti se koru, jonka halusin äidille hankkia. Mutta sitten silmiini osui jotain pistaasinvihreää. Ihan mielettömän söpö pronssinen Tintti -kaulakoru! Olin bongannut Tintit jo aiemmin netistä ja Sokoksen valikoimasta, mutta ne eivät olleet pahemmin sykähdyttäneet. Monissa siihen asti näkemissäni linturiipuksissa oli hieman eleettömän värinen kivi, eikä mikään niistä näyttänyt äidilleni sopivalta. Mutta tämän freesin vihreän kohdalla tiesin, ettei äiti pistäisi pahakseen jos kyseinen Tintti liitelisi hänen korukokoelmaansa. Päätin jättää ravintolahärdellin pois lahjasta (me käydään muutenkin syömässä melko usein) ja vingutin visaa kassalla. 

Äiti tykkäsi Tintistä kovasti! Kuulemma laittaa korun juhliinsa, jotka järkätään ensi viikon lauantaina. Kerroin että alunperin tarkoitus oli ostaa karhukorvikset pronssisena, johon äiti vastasi kaivamalla korulaatikkonsa esiin - siellähän ne nallet jo lymyilivät valmiiksi! Isä on kuulemma joskus vuosia sitten ostanut ne hänelle lahjaksi. Muistin kyllä että äidillä on useampia Kalevalan koruja, mutten uskonut hänen omistavan Kalevankarhua missään muodossa. Kävi siispä todella hyvä tuuri, kun ne lahjasuunnitelmat menivätkin pakosta uusiksi ja päädyin Tinttiin - jos karhuja olisi löytynyt, ne olisi joutunut palauttamaan. :D Loppu hyvin, kaikki hyvin siis.

Blah, aloinpa itekkin haaveilla Tintti-korusta. Se olisi hurjan nätti pronssisena, ja vaikkapa harmaalla tai punaisella kivellä. Ehkä vielä joskus. :) Kaikista eniten haaveilen Kuutar -korviksista, jotka sopisivat niin arkeen kuin juhlaan. Tiiänpä myös, millasen kihlasormuksen haluan sitten joskus, jos semmonen ikinä tulee ajankohtaiseksi asiaksi. Tämmösen! :D 

// My dear mum turned 50 at the beginning of this week and this is what me and my brother bought her as a birthday present: Tintti necklace by Kalevala Jewellery. I'm liking this a lot, it's so pretty little birdie!

Tyrkytystä ja pakkomyyntiä

Apuwa! Huomenna se vihdoin tapahtuu - ajattelin porhaltaa kuntosalille treenailemaan, ekaa kertaa sitten opiskeluaikojen liikuntatuntien. Hui. Pakko tosin myöntää, että melkoisen huono maku suussa mä sinne salille lähden. Nimittäin, salijäseneksi liittyminen oli piinaava, suorastaan raivostuttava kokemus. Minä kun en ole se unelma-asiakas, joka olisi samantien halukas sitoutumaan vuodeksi tai jopa puoleksitoista vuodeksi. :) Jos mulla ei olisi ollut melkoisen arvokasta lahjakorttia tuhottavaksi, oisin sanonut piut ja paut ja lähtenyt menemään.

Omasta mielestäni en ole asiakkaana alkuunkaan hankala tai vaativa; mun silmissä jo pikku jutut riittää nostamaan asiakaspalvelun hyvälle tasolle. Kun perus asiat tervehtimisestä ja ystävällisestä, helposti lähestyttävästä olemuksesta alkaen ovat kunnossa, siinä on kelpo lähtökohdat kivalle kokemukselle. Tiedän ihmisiä, joita ärsyttää jo se kun myyjä "hyökkää" heti liikkeeseen sisään tultua tiedustelemaan, voisiko auttaa jotenkin, mutta mua sellainen ei tympäise. Yleensä sanon vain että "kiitos, katselen vaan", mutta joskus saatan jopa tarttua siihen tarjottuun apuun ja kysyn jotakin. Mun mielestä on hyvä, jos asiakaspalvelija kertoo tarvittaessa jeesaavansa.

Mutta sitten: tyrkytys ja pakkomyynti. Jumankekka miten niskavillat nousee pystyyn. 

Mulle salille uskaltautuminen on ollut pitkä prosessi, jota oon jahkaillut ja empinyt viimeiseen asti. Oon ollut aikeissa aloittaa jo viime syksystä lähtien. :D Kun keräsin itseni kasaan ja päätin, että tänään on viimeinkin se THE päivä jolloin painun vaihtamaan joululahjaksi saadun lahjakortin salikorttiin, olin katsonut netistä eri vaihtoehdot jo valmiiksi ja tiesin tarkalleen, mitä haluan ja mitä en. Kerroin heti kättelyssä, etten ole valmis sitoutumaan pitkiin sopimuksiin ainakaan nyt alkuvaiheessa, ja että mieluummin maksan enemmän diilistä, josta pääsen halutessani helposti eroon. Enhän voi etukäteen ennustaa, miten se salihomma rupeaa sujumaan! Fyysisesti uskon jaksavani hienosti salitreeniä, mutta henkinen jaksaminen epäilyttää vähän enemmän. Oon tähän asti harrastanut liikuntaa todella itsenäisesti, mikä sopii loistavasti introvertille luonteelleni. Salilla on kuitenkin vääjäämättä välillä enemmänkin porukkaa, ja ei ole mitenkään satavarmaa että totun siihen edes ajan myötä. Toivon tottuvani, mutta en aio väkisin oppia tykkäämään salitreenistä. Jos se ei tunnu kuukauden tai parin jälkeen edelleenkään mun jutulta, sitten lopetan ja voin olla tyytyväinen siihen, että uskalsin sentään yrittää. 

Tosiaan, kerroin heti alussa selkeällä suomenkielellä, etten tahdo pitkää sopimusta. Muistuttelin asiasta tämän tästä, mutta silti tajusin lopuksi kuunnelleeni lähes tunnin verran hehkutusta 12 tai jopa 18 kk kestävistä soppareista. Sivulauseessa bookkaaja antoi ymmärtää, että mikäli jostain syystä en halua sitoutua näihin pitkiin jäsenyyksiin, olen laiska luuseri joka ei huolehdi terveydestänsä ja ulkonäöstänsä. Ekskusemua. Myös personal trainer -paketti (miltei 300 vaivaista euroa) olisi ollut kuulemma loisto valinta, ja moni uusi asiakas on päätynyt sellaisen ottamaan. Mua ei kiinnostanut tippaakaan muiden uusien asiakkaiden valinnat, joten jännästi sieltä sitten lopulta löytyi edullisempiakin vaihtoehtoja. Tartuin lopulta yhteen tarjoukseen, kun laskeskelin että se on jo oikeasti mun tilanteessa kannattava ratkaisu, vaikka periaatteesta teki mieli sanoa kaikelle sille pakkomyynnille ei, ei ja ei. 

Aluksi puheet oli kaikin puolin todella lipeviä, lähinnä kehua kehun perään. Loppua kohden alkoi vuoroin ahdistaa ja ärsyttää. Tuli fiilis, että itsenäistä (ja lähes täysin ilmaista!) kotona/lenkkipoluilla suoritettua liikuntaa ei oikeastaan edes lasketa liikunnaksi, vaan salitreeni on ainoa oikeasti tehokas liikuntamuoto. Huhuh. En todellakaan olisi tehnyt sopimusta ilman sitä lahjakorttia, jota en  raaskinut jättää käyttämättä. Jos homma olisi pitänyt rahoittaa täysin omakustanteisesti, olisin lähtenyt karkuun hyvissä ajoin ennen sopimuksen allekirjottamista. :D Niin, ja kun ennen allekirjoittamista käytiin korttivaihtoehtoja läpi, kysyin onko haluamaani korttia mahdollista saada iltakorttina. Iltakortti on voimassa illasta aamuun, ja se on tuntuvasti edullisempi. Mulla on tavoitteena alkaa käydä salilla aikaisin aamulla ennen töihin menoa, joten tietysti oisin mielelläni säästänyt rahaa ottamalla iltakortin. No, sitä ei ollut valikoimassa. Paitsi, että oli sittenkin! Juuri ennen mun pois lähtöä tuli taas puhetta eri vaihtoehdoista (vahingossa?), ja siinä vaiheessa yllättäen selvisi että olisihan sen kortin saanutkin iltakorttina. Siinä vaiheessa olin niin överikärttyisellä tuulella, etten enää jaksanut alkaa korjata sopparia vaan lähdin kaupan kautta kotiin. 

En nyt oikopäätä syytä kyseistä bookkaajaa tästä sangen viheliäästä kokemuksesta - syytän ketjua. Ketjuhan se hoitaa työntekijöidensä perehdytyksen ja koulutuksen. On surullista, että vielä vuonna 2016 on olemassa pilvinpimein yrityksiä, joissa johto elää siinä harhakuvitelmassa että aggressiivinen pakkomyynti olisi hyvä tapa tehdä bisnestä. No, kenties sitä myyntituottoa syntyykin, mutta samalla syntyy myös pettyneitä ja jopa vihaisia asiakkaita. Ja ne pettyneet ja vihaiset asiakkaat aivan varmasti levittävät sanaa huonosta asiakaspalvelusta, jota ovat saaneet puljussa X asioidessa. Meille opetettiin koulussa, että negatiivinen asiakaspalvelukokemus kerrotaan ääneen moninkertaisesti useammin kuin positiivinen kokemus. Se on jäänyt pysyvästi mieleen. Siksi mun mielestä sen pitäisi olla päivänselvää, että tyrkyttämisen sijasta ainoa oikea tapa myydä yhtään mitään on asiakaslähtöisyys. Pitää kuunnella ja kuulostella asiakasta, eikä vain kiirehtiä jauhamaan samaa vanhaa myyntipuhettaan. Se ei yksinkertaisesti toimi. 

Puhelinmyyntihän on se kenties klassisin ÄLÄ MYY NÄIN -esimerkki. Ennen mua nyppi ne puhelinmyyjät jotka soittelevat ja kehtaavat tuhlata mun kallisarvoista aikaa, ilman että edes kuuntelevat mitä sanottavaa mulla on. Mutta sitten huomio kääntyi niihin myyjien edustamiin yrityksiin. Yritykset kouluttavat myyjänsä siihen tyrkyttämiseen ja pakkomyyntiin. Tasan yhden kerran puhelinmyyjä on yllättänyt mut niin positiivisesti, että oon jopa tilannut häneltä. Kyseinen miesmyyjä puhui rauhallisella "epämyyntitykkimäisellä" äänensävyllä, oli ystävällinen ilman turhaa lipevyyttä ja oikeasti kuunteli, jos sanoin jotakin. Yleensä nämä taidot puuttuvat totaalisesti puhelinmyyjiltä, tai sitten myyntifirma velvoittaa heidät unohtamaan ne ja keskittymään aggressiiviseen pakkokaupusteluun.

Jopas irtosi tekstiä, vaikka tarkoitus oli vaan lyhyesti tulla kertomaan että hemmetti nyt kyllä nyppii. :D 

Burgeria ja bataattiranskiksia

Iltaa! Vannon kautta kiven ja kannon, että tänään oli todella tarkoitus tehdä se pitkään mielessä ollut suursiivous. Mutta ei, minkä teet kun vaihtoehdoksi tuli viettää aikaa parhaassa seurassa. Ensin sovittiin ystävän kanssa että lähdetään iltapäivälenkille satamaan. Siinä vaiheessa kun laitoin ulko-oven kiinni, ajattelin ehdottomasti hoitavani ikävät pakkopullatouhut heti lenkin jälkeen. Mutta sitten tarjoutui tilaisuus lähteä saunomaan ja sen jälkeen leipomaan ja leffailemaan. Arvatkaas vaan, siirtyykö ne siivoomiset huomiselle. :D Kumma kyllä, omatunto ei lainkaan kolkuttele, vaan tää oli just sitä mitä kaipasinkin. Rentoa yhdessäoleilua. 

Ennen kuin lähdetään kauppaan ostamaan ainekset Runebergintorttuja varten, halusin vinkata viikonlopun ruokalistalle kuuluneesta burgerista ja bataattiranuista. 

Mehevät jauhelihapihvit (n. 4-5 kpl)

400g jauhelihaa

1 paketti pekonia

1 sipuli

1 purkki smetanaa tai ranskankermaa

Mausteeksi reilusti valkopippuria

Silppua sipuli ja pekonisiivut mahdollisimman hienoksi. Sekoita kaikki ainekset huolellisesti kulhossa, ja muotoile taikinasta isohkoja pihvejä. Paista voissa, kunnes pinta on kauniisti tummunut.

Bataattiranskalaiset (2-3 annosta)

1 bataatti

Oliiviöljyä

Mausteeksi paprikamaustetta, valkosipulijauhetta, mustapippuria

Kuori bataatti ja pilko se ohuiksi tikuiksi. Sekoita lasissa öljy ja mausteet. Levitä bataattitikut leivinpaperille pellille ja voitele mausteöljyllä pullasutia käyttäen. Rouhi halutessasi vielä lisää mustapippuria pinnalle. Paista 225 asteisessa uunissa niin kauan, että ranskikset alkavat tummua pinnasta. 

En tiedä voiko bataattiranuista saada rapsakoita kuten esim. rosamundaperunoista, mutta oikein maukkaita ne ovat lötköpötköinäkin! Suosittelen testaamaan, jos bataattimania ei ole vielä tavoittanut omia makunystyröitäsi. :) Ja noi pihvit on myös herkullisia, en ole mikään pekonin ylin ystävä mutta pihveissä ne lähinnä tuovat "mehevyyttä" eivätkä maistu liikaa seassa. Hampparileipänä mulla oli Lidlin tuoretiskistä ostettu proteiinisämpylä, ja pihvin päälle ladoin hieman aurasiivuja. Burgeriannoksen kylkeen vielä reilusti salaattia, niin nälkä lähtee takuulla! 

PS: Tämmönen Nasu-niminen otus vahtasi ainokainen silmä kovana mun murkinointituokiota. Syyllistävä pikku possu. :D

Nyt täytyy rientää. Heippa vaan ja mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Lace it up!

Kaikenlaiset nyöritykset ovat olleet jo pidemmän aikaa kuumaa kamaa vaatteissa, kengissä ja asusteissa, joten tein pienen nettikauppakierroksen, kartoitin parhaat palat ja kasasin ne kollaasiksi - säästyttepähän selaamisen valtavalta vaivalta. ;) Erityisesti mekoissa ja paidoissa nyörit näyttävät kivoilta, joskin jokunen hieman "kyseenalainen" vaatekappalekin tuli nähtyä. Makuasioitahan nämä tietysti ovat, mutta läpikuultava, halvan oloinen trikookangas ja syvä v-pääntie nyöreillä ei näytä mielestäni kovin hyvältä. Sen sijaan vaikkapa rennossa pitsi- tai samettimekossa nyöritys pääntiessä toimii! Ja nyörejähän voi tietysti säätää kireämmälle, joten mekosta saa hyvinkin "siveän" halutessaan. Eniten tykkään tuosta Somedays Lovin -merkin pitsimekosta, ja sen tilasinkin viime kuussa itselleni. Oon käyttänyt sitä jo ainakin viidesti, joten ehdottomasti oli hyvä ostos! Jos pitäisi mainita lempi vaatekappaleensa johon voisi pukeutua vaikka loppuelämänsä ajan, mulla se olisi ehdottomasti musta mekko. Farkut ja housut ahdistaa välillä, mutta mekossa on aina rento olo. Musta on värinä turvallinen ja sopii kaikkeen. Pitäisi vaan hankkia jotkut super paksut termosukkikset, jotta niitä mekkoja voisi käyttää vähän aktiivisemmin talvellakin. :D

// I guess no one has been able to escape from this lace up trend: whatever clothing store you visit, you can spot lacing details here and there in tops, dresses, skirts, shoes... The trend has been going on a while already, but I've started to like it only very recently. Here in this post, I've collected some great buys from several online shops: Revolve Clothing, Asos, H&M, Gina Tricot and Nelly. My favorite piece is absolutely that lace dress by Somedays Loving and I already have it in my own wardrobe. I've worn it many times as it's very versatile and timeless dress that goes with everything (in my opinion). What do you think about lace up trend, yay or nay? :)

It is hard enough to remember my opinions, without also remembering my reasons for them!

earrings - Dyrberg/Kern

hoodie - Superdry

bracelet - Michael Kors

bag - Calvin Klein

jeans - Topshop

boots - Pavement