Fun Fact Friday #7

1. Mun kaikkein varhaisin lapsuudenmuisto liittyy rahanpesuun. Oltiin kylässä mummon ja papan luona, ja huomasin eteisen pöydällä iskän lompakon... jännittyneenä harkitsin "siirtoani" varmaan viisi minuuttia, ennen kuin uskalsin ottaa rahapörssin pieniin kätösiini. Sydän hakkasi täysillä, kun nypin mukamas vaivihkaa kaikki kortit, setelit ja kolikot kouraani. Tiedostin varsin hyvin tekeväni väärin. Juoksin äkkiä ulos takapihalle, ja hukutin huikean saaliini talon nurkalla olleeseen vesisaaviin. Vasta seuraavana päivänä lompakon sisältö löytyi vedestä lillumasta. Enpä lähde kommentoimaan, onko surullista vaiko todella surullista, jos ihmisen ensimmäinen muisto eletystä elämästä liittyy tuollaiseen kriminaalipuuhasteluun. :D

2. Oon aina ollut huono katsomaan mitään sarjoja, ja mun tv-/leffatietämys on käsittämättömän surkea. Kuluneen vuoden aikana on kuitenkin tullut vahdattua aika miehekkäitä tv-sarjoja, kiitos J:n. Ensin katsottiin Kylmä rinki (OZ) kokonaisuudessaan läpi, ja nyt on menossa mafiasarja The Sopranos. Kelpo sarjoja molemmat, vauhdikkaita juonenkäänteitä ja kiinnostavia hahmoja! Let's talk about your anger towards your mother... Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tuskinpa noita tulisi tapitettua yksin yhtäkään jaksoa, mä kun miellän tv:n katselun vahvasti sosiaaliseksi aktiviteetiksi.

3. Mulla on vaihtelevia ruokapakkomielteitä. Pitkään se the juttu oli ananas; mätin varmaan yli puoli vuotta tuoretta ananasta päivittäin. Sitten tuli jauhelihapakkomielle (mitä rasvaisempaa ja palaneempaa, sen parempaa... :D) ja nyt obsessiona on kirpeät appelsiinit. Saatan suorastaan ärsyyntyä, jos huomaan etten oo muistanut ostaa kaupasta lisää appelsiineja, ja en saa moista herkkua iltapalaksi. Myös sushia voisin syödä vaikka joka päivä, mutta sitä himoa rajoittaa kummasti ko. sapuskan hinta. Ostin just sushintekovärkkejä kotiin, saas nähdä miten kokkailut onnistuu!

4. Vaikuttaa siltä, että meikätyttö on ruvennut mummoutumaan tyylillisesti. Tai ainakin mammautumaan. ;) Kun olin ostamassa talvikenkiä, päädyin Merrelleihin koska ne olivat käytännöllisen oloiset ja sporttisesti tyylikkäät. Vaikka vaatehuoneen hyllyt ovat täydentyneet viime kuukausina ties millaisilla ihanuuksilla, ihan paras ostos on kuitenkin... tiditidii, toppahousut. Ostin ne lähi-cittarista viime kuussa ja oon niistä edelleen tohkeissani! Edellisen kerran mulla on ollut toppahousut ala-asteikäisenä. Toppiksia sovitellessa tuli kauhean aikuismainen olo, ja ostokuittia lompakkoon sulloessa tuntui että ei perkele, nyt on tietty elämänvaihe lopullisesti takana. Nimittäin nuoruus - typerä nuoruus. Enää ei tee mieli hölmönä hytistä kylmissään, vaan käytännöllisyys ja mukavuus menee tyyliseikkojen edelle. Toisaalta oon yli viiden vuoden tauon jälkeen alkanut taas tykätä huppareista. Huppareissa tulee mukavan nuorekas fiilis,  joten kai mulla on joku ikäkriisi meneillään. :D Oon myös tämän tästä ihastelemassa Kalevalan koruja, vaikka aiemmin en voinut sietää niitä.

5. Oon jossain aiemmassa FFF-postauksessa kertonut, että monien rakastama mokan tuoksu lähinnä kuvottaa mua, vaikka aloitankin kahvilla jokaisen aamuni. Jatketaan kahviteemalla; mun mielestä kahvi on parasta haaleana tai jopa kylmänä, kuumasta en pahemmin välitä. Sääli, ettei se sanonta kylmän kahvin kaunistavasta vaikutuksesta tunnu pitävän paikkaansa.

6. Small things matter the most. En pidä itseäni tunteellisena runoilijasieluna, mutta päivän päätteeksi pikku asiat merkkaavat mulle kaikkein eniten. Tänään mut teki iloiseksi, kun kauppareissulla sain olla avuksi vanhalle rouvalle jolta oli jäänyt rillit kotiin, eikä hän nähnyt lukea vaakanumeroita ja hintoja HeVi-osastolla. Punnittiin sitten yhdessä hedelmiä, ja kun kaikki tarpeellinen oli rouvan ostoskorissa, hän otti mua kädestä kiinni ja kiitteli kehuen ihanaksi nuoreksi naiseksi. :D Jäi hyvä mieli. Pari päivää sitten hymyilytti mandariinia pilkkoessa, kun kuoren alta löytyi normaalikokoisten lohkojen lisäksi yksi vauvamandariinilohko! Ja kun jokunen viikko sitten olin kipittämässä terveystarkastuksesta takaisin töihin, matkan varrella pari pikkupoikaa tekivät lumiukkoa ja pyysivät mut auttamaan. Menin muutamaksi minuutiksi talkoisiin taputtelemaan lunta lumiukon pötsiin. :D Ne pikkuiset oli niin pirteitä tapauksia, että itelläkin oli aivan riemuidioottiolo koko loppupäivän.

7. Äsken luettelin arkielämän kivoja yksityiskohtia. Otetaanpa vastapainoksi esiin asiat, jotka saavat mut surulliseksi. Oon kerran alkanut pillittää, kun syksyllä lenkillä ollessani yritin väistellä tien vallanneita kotiloita ja tajusin, etten millään pysty kiertämään kaikkia, vaan väkisinkin niitä otuksia murskautuu lenkkarini alle. Se oli niin surullista. Myös Anssi Kelan Kissanpäivät -biisin kuuleminen ekaa kertaa sai surun puseroon. Kun erään luontoleffan aikana ruutuun ilmestyi söpöjä pörröisiä kuuttivauvoja, oli kovan skarppaamisen takana etten alkanut jollottaa julkisella paikalla empatiapäissäni. Toisaalta kyynelkanavat eivät läheskään aina ala tulvia sellaisissa elämän käännekohdissa ja yllättävissä tilanteissa, joihin olisi täysin normaalia reagoida itkemällä.

8. Oon huono tunnistamaan tuttujakaan kasvoja ihmismassan seasta. Välillä tuntuu, että jos mun oma äiti tulisi vastaan kaupungilla, voisin oikeastikin laput silmillä kulkea ohi. Sitä nimittäin tapahtuu kavereiden ja tuttujen kohdalla kaiken aikaa, tyyliin pitää kädellä huitoa ennen kuin hoksaan. :D Oon aina enemmän ja vähemmän omissa maailmoissani, ja silloin tulee herkästi blokattua ympäristön ärsykkeet, eikä osaa kiinnittää huomiota vaikkapa juuri kasvoihin. Onneksi sentään liikenteen havainnoiminen sujuu vaikka olisin miten ajatuksissani, joten semmosilta "hups, meinasin just kävellä auton alle" -tilanteilta oon välttynyt.

9. Vesterinen yhtyeineen on mun tämän hetkinen musiikillinen rakkaus. Intiaanit, Teitä Varten, Kellarissa, Kiljuit riemusta, Siinä kävi niin, Katkaisuhoitaja... siinä jokunen loistokipale.

10. Mulla vahva tunne siitä, että tästä hiljattain alkaneesta vuodesta tulee top shittiä; parasta parsaa. En tiedä mihin tuo harhainen tunne tarkalleen ottaen perustuu, mutta uskon suuremmoisia asioita tapahtuvan ja elämän rullaavan mallikkaasti eteenpäin. Kaikki on vaan todella hyvin juuri nyt! Isona bonuksena on tietty kevät, joka lähestyy koko ajan.

Nahkatakki

Nyt mulla on se vaatekappale rekissäni, josta oon jo vuosikausia haaveillut - nahkatakki! Tämä täydellisyys löytyi Booztin aleista. Day Birger et Mikkelsenin Day Beat -rotsi rokotti pankkitiliäni reilut parisataa, mikä on toki kova summa - ja ikävä kyllä pois laukkusäästökassasta, eli taas siintää se Guccin Bamboo Shopper hieman kauempana tulevaisuudessa... En kuitenkaan hetkeäkään epäröinyt törsätä takkiin, sillä se oli huimassa alennuksessa ja täytti kaikki mahdolliset kriteerit. 

Takin normaalihinta oli "vaivaiset" 665 euroa, eli alessa se maksoi enää kolmanneksen ovh:sta. Mietin hetken, onko se silti liian kallis, mutta sitten vilkaisin muutaman edullisemman ketjuliikkeen valikoiman läpi. Aikalailla sen parisataa saa niissäkin pulittaa kivannäköisistä nahkatakeista. Toki jotain simppelimpiä malleja voi saada jo satasellakin, mutta niiden malli ja detailsit eivät puhutelleet mua. Tämä Day Birger et Mikkelsen puolestaan puhutteli jo ensi vilkaisulla! Takki on melko yksinkertainen biker-rotsi, mutta siinä on kuitenkin pientä jujua punotun pinnan muodossa. Metalliosat ovat kullanväriset kuten kuuluukin, ja materiaali on älyttömän pehmeää nahkaa. Mitä muuta voi toivoa?

Ainoa alessa jäljellä ollut koko oli 36, ja vähän jännitti miten sen kanssa käy. Tällä hetkellä mun yleisin koko yläosissa on S/38, mutta jossain väljemmän mallisissa paidoissa voi ottaa kolmekutosen. Tilattuani takin jäin hartaasti toivomaan, ettei DBEM:n mitoitus olisi nafteimmasta päästä, ja jes jee, eipä se onneksi ollutkaan. Tällä hetkellä takki mahtuu päälle hyvin kun alla on joku ohuehko pusero, tosin vetoketju suljettuna se näyttää aavistuksen piukalta. Se ei kuitenkaan kiristä hartioista, joten takki pääsee asap käyttöön kun vaan kevät lämpimine päivineen suvaitsee saapua. Kokovalinta osui sikäli nappiin, että kun tässä saa pudotettua viimeiset turhat kilot, takin ei siltikään pitäisi jäädä liian väljäksi. Koon 38 kanssa niin tulisi todennäköisesti käymään, vaikka se varmaan olisikin istunut just nyt parhaiten päälle. Vaan onneksi kuntosali-innostuskin vaikuttaisi tulleen jäädäkseen - eiköhän ensi syksyn koittaessa olla jo siinä tilanteessa, että takin alle mahtuu paksumpikin neule. ;)

Aijai, tästä vaatteesta on tullut unelmoitua jo ties miten monta vuotta. Viimeksi mulla oli nahkatakki muistaakseni yläasteen lopussa tai sitten amiksen alussa, mutta myin sen pois kun malli alkoi jossain vaiheessa tuntua turhan teiniltä (neuleresorit hihoissa jne). Sittemmin en oo raaskinut panostaa uuteen takkiin, koska ne maksavat paljon ja tavoitteena oli reilu painonpudotus. Ei ollut mitään järkeä satsata vaatteeseen, joka olisi käytössä vain hetken kunnes jäisi isoksi ja pitäisi myydä pois. Nyt kun jäljellä on vain loppukiri kilojen kanssa, uskalsin sortua ja hommata tällaisen klassisen peruspilarin garderobiini. :)

// Say hello to my new leather jacket! The brand is Day Birger et Mikkelsen and I found it from boozt.com. Savings were massive so this purchase didn't hurt my bank account too hard... I've been dreaming of perfect leather jacket for years, literally, and I think finally I've found the one. What do you think? :) 

'Cause I'm a hopeless wanderer

Kun on super kivaa parhaassa mahdollisessa seurassa, aika menee aivan käsittämättömän nopeasti eteenpäin. Siinäpä yksi selvääkin selvempi selviö; elämän pulleimpia faktoja. Taas on yksi Kokkolan reissu takana, ja vaikka siinä kuinka oli olevinaan neljä kokonaista vuorokautta meno- ja paluupäivien välissä, sunnuntain koittaessa ei voinut taas kuin marmattaa mielessänsä "mitäs helkkaria, huomennako on taas lähdettävä pois?" Iltaan mennessä meno alkoi olla jo aika apaattinen, tämän aamun tunnelmista puhumattakaan. Jos sitä vaan olisi mahdollista hajauttaa itsensä kahteen eri paikkaan ja elää kahta elämää samaan aikaan, mutta ehei, no can do. Näemmä kukaan ei ole vieläkään keksinyt ratkaisua Suurlähettiläiden pulmaan kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, mutta  voisikos joku nyt samperi soikoon väsätä toimivan teleporttaussysteemin, sellasen jonka avulla voi loikkia nanosekunnissa paikasta A paikkaan B? Kiitos, muuta en aio pyytää.

Reissusnäksinä oli tällä kertaa avokadonäkkäriä ja protskupatukka

Reissulukemisena Tupenrapinat - Idiomeja ajan uumenista

Täytettyjä croissantteja aamupalana.

Joku pöhkö kauppaan suuntaamassa.

Ruokalistalla oli tällä kertaa texmex-salaattia, broileri-couscousia, lohi-katkarapusalaattia ja nachovuokaa

Hiihtämässä! Perinteisellä tietty. 

Ajelulla

Veikeitä karvakamuja joka lähtöön.

Punkkua ja vohveleita :D

Kotona, buu.

Kuivan ihon pelastus

Vähän kosmetiikkaturinaa tällä kertaa! Reilu kuukausi sitten sain aikaiseksi tehdä sen, mitä olisi pitänyt jo aikoja sitten tehdä - päivittää kasvovoiteet paremmin talvikäyttöön sopiviksi. Ennen yllä näkyvien putelien hankintaa mulla on ollut ympäri vuoden käytössä Erisanin hajustamaton geelivoide ja silmänympärysvoiteena milloin mitäkin, lähinnä geelimäisiä tuotteita. No, ne geelituotteet sopii hyvin kevät- ja kesäkäyttöön, mutta kylmänä vuodenaikana ne ovat aivan liian kevyttä tavaraa mun atopiaan taipuvaiselle iholle. Oman haasteensa sopivan ihovoiteen metsästykseen tuo sekin, kun atopian lisäksi ihoni on helposti kiiltelevää sorttia. Helppo yhdistelmä, kun on ongelmana sekä kuivuus että rasvoittuvuus. ;) 

Onneksi nyt oon vihdoin löytänyt hyvät tökötit jotka ajaa asiansa loistavasti, Yves Rocherilta nimittäin. Enpä varmaan olisi osannut suunnata YR:n nettikauppaan, ellen olisi saanut äidiltäni ihan mahtavaa Anti-age Global -yövoidetta, jonka hän oli joskus saanut kaupan päälle tilauksen yhteydessä ja jota hän ei tarvinnut. Mahtavaa että sain sen, tuote on ihan mahtava! Testailin voidetta muutaman viikon ajan, ja kun totesin että se auttaa ihon kuivuuteen lisäämättä kiiltoa tai finnien määrää, laitoin tilaukseen myös saman tuotesarjan päivävoiteen. Nyt molemmat on olleet jo pidempään käytössä, ja oon super tyytyväinen. Näitä uskaltaa ostaa jatkossakin.

Mielenkiinnosta laitoin tilaukseen myös Ovale Lifting -sarjan seerumin, joka on sekin kelpo keksintö. Ei voi kuin ihmetellä, miksi oi miksi en oo aiemmin vastaavaa tuotetta käyttänyt. Seerumi silottaa ihonpintaa, ja tekee meikkivoiteen levittämisestä niin helppoa, etten enää hetkeen ole käyttänyt erillistä primeria meikin alla. Levitän seerumia aamuisin vasta puhdistetulle iholle, pari pientä painallusta riittää koko kasvoille. Sen jälkeen odottelen hetken että seerumi imeytyy, ja sitten on päivävoiteen vuoro. :) On olemassa muutamia seerumeita joita haluaisin kokeilla, kuten Estée Lauderin New Dimension Shape + Fill, mutta ne on sitten sieltä tyyriimmästä päästä. Hyvää tarjousta odotellessa, tämä YR:n seerumi ajaa taatusti asiansa! :)

Silmänympärysvoiteeksi valikoitui Vichyn Liftactiv -tuotesarjan Anti-wrinkle & Firming Care, jonka oon kokenut hyväksi tuotteeksi. Ostin sen hätäpäissäni apteekista vuodenvaihteessa, kun olin käymässä Kokkolassa ja unohtanut silmänympärysvoiteen kotiin. Mähän en suostu menemään päivääkään ilman silmänympärysvoidetta, muuten on silmänaluset normaaliakin jäätävämmän näköiset kun kuivuus aiheuttaa sellaisia vaaleita pieniä "palleroita" iholle, ne näyttää joltain bulgur-helmiltä. :D Hrrr. No, se vanha Lahteen jäänyt voide olikin jo loppumaisillaan, joten uuden osto oli ajankohtaista anyway. Tällä kertaa halusin ostaa jonkin vähän paremman ja laadukkaamman tuotteen, joten luin netistä arvosteluita ja päädyin Vichyyn. Hinta on Suomessa aika tyyris, kolmisenkymppiä, mutta toisaalta 15ml riittää pitkäksi ajaksi, mun käytössä ainakin puoleksi vuodeksi. Pari nuppineulan pään kokoista pisaraahan sitä vaan kuluu kerralla. :)

Jos joku sattui kiinnostumaan postauksen putiloista, niin päivävoide löytyy täältä* ja yövoide täältä*. Mun ostama seerumi näyttää olevan tilapäisesti loppu, mutta YR:n seerumivalikoimasta löytyy monia muita vastaavia tuotteita. Ne voi tsekata täältä*. Vichyn silmänympärysvoidetta löytyy useimmista apteekeista ja netistä sen voi tilata vaikkapa Apteekkituotteet.fi:stä täältä*. 

(*Postaus sisältää Affliate-yhteistyökumppaneiden linkkejä)

Puhut vieraita kieliä kunnes sanat loppuu, sul on mieli täynnä aaltoja ja teiden varsia.

Selasin mun Instaa parin viime kuukauden ajalta, ja tuntuu että 90% kuvista on kissoja ja ruokaa. :D Eipä siinä mitään, kissat ja sapuska edustaakin hienosti elämän tärkeitä perus elementtejä. Tässä näitä kuvia!

Etätöitä ja sushia. Pitää ehdottomasti harjoitella lähikuukausina sushin tekemistä itse, tulee nimittäin pidemmän päälle tyyriiksi nuo valmiit annokset... bongasin niitä ekan kerran alkuvuodesta lähikaupassa, ja oon ostanut niitä nyt melkeinpä jokaisen perjantain kunniaksi.

Nasu katteli mua ku tein vatsoja lattialla :D

Kana-vuohenjuustosalaattia

Tammikuu meni onnistuneesti karkkilakkoillessa, mutta helmikuun tullen kaivoin jemmassa olleet suklaat esiin.

Unten maille mars! 

Pysäkillä bussia odottelemassa. Suuntana oli mikäpäs muukaan kuin Kokkola.

Hemmetin kylmää ja niin nättiä.

Juotiin uutena vuotena J:n kanssa kultahippuviiniä, oli yllättävän hyvää! Sori tiskipöydän likaisuus, olishan sen voinut vaikka pyyhkiä kunnolla ennen videoimista. :D

Nasu löysi mielenkiintoisen löhöilypaikan. :D

Näteimmät Runebergit tähän mennessä.

Normaalisti en pahemmin ruokkistele töissä, vaan vedän jonkun myslipatukan tai omenan töiden lomassa, mutta yhtenä päivänä mulla oli töiden jälkeen sen verran menoja tiedossa että oli suorastaan pakko ottaa kunnon eväät mukaan. Tuorejuustolla täytetyt kylmäsavulohirullat oli erittäin jees :)

DRIIMIIIS!!

Rambo ja Roope.

Smoothie jossa on suklaakaurajuomaa, rahkaa, avocadoa, banaania, mansikoita ja pellavansiemenrouhetta + kahvi kookosöljyllä ja kermalla

Kirjoja on tullut ostettua ja saatua aikamoinen kasa!

Nasu on kevyesti selkävammainen kissa; se esimerkiksi menee heti matalaksi jos sitä silittää selästä. Ei siis olisi kannattanut änkeä paperipussiin, koska nähtävästi tuo selkää vasten osuva paperi tuntui häiritsevältä ja siksi piti alkaa vonkua. :D

Lulu ruikutti aikansa ovella, jotta veisin sen pihalle. Lopulta hellyin ja laitoin katille valjaat päälle, mutta niinhän siellä ulkona kävi just kuten arvelinkin: kivaa oli pari minuuttia ja sitten alkoi säälittävä uikutus. Ei oo hauskaa tarpoa lumessa, tassut jäätyy!

Four numbers staring back at me, displaying the mediocrity of my presence. I'm wasting my day watching them change.

earrings - Timanttiset

knit dress - H&M

bracelet - Michael Kors

bag - Calvin Klein

boots - Dr. Martens

(coat not included in these photos - French Connection)

song of the title - listen it here!