Soon I know I'll wake from this dream, don't try to fix me, I'm not broken.

sunnies - Céline

earrings - Anna Dello Russo x H&M

stripe top - Zara

boucle jacket - Vila

bracelet - Michael Kors

bag - Michael Kors

jeans - Gina Tricot

sneakers - Adidas

Bye bye Nasu

Kummallista, miten viime vuoden loppumetreillä oli niiiiiiin vahva fiilis, että 2016 tulee olemaan paras ikinä. Ja paskanmarjat, se on ollut hirvein aikoihin. Intuitio, damn you! Kusetit minua pahemman kerran, kun kaikki tuntuu menevän päin sitä kuuluisaa. Lähinnä huonoja uutisia, menetyksiä ja jatkuvaa epävarmuutta, stressiä, lähtemisiä ja erossa olemista. Tää perjantai 13. on usein ollut mulle suorastaan onnenpäivä, mutta tällä kertaa se on ollut kyllä niin sitä itseään. Painajaismainen. Piti nimittäin raskain sydämin luopua mun Nasusta! :( Sillä oli tänään aika eläinlääkärille, jo toinen kerta tällä viikolla. Alkuviikosta raskaasti hengittävä katti oli saanut kaksi lääkepiikkiä, koska sillä epäiltiin olevan joko tulehdus tai sitten siitepölyallergiaa/astmaa. Vaikka noi oli ne vahvimmat epäilyt, olin silti tänään jo aamusta alkaen kuin perseeseen ammuttu karhu. Töissä jos ohitin jossain peilin, pelotti katsoa sinne kun näytin niin pirun kärttyseltä. Tuntui, ettei päivästä tuu kovin onnistunut laatuaan.

Olin viime viikon loppupuolen Kokkolassa, joten kissat olivat maalla äidin lellittävänä. Sunnuntai-iltapäivällä pakkasin kamani, otin bussilla suunnan kohti Lahtea, ja pian äidiltä tuli viesti että Nasu hengittää vähän raskaasti. Se matka meni aikalailla pillittäessä; harmitti kun taas kerran piti jättää J ilman tarkkaa tietoa, millon seuraavan kerran nähdään, ja sitte vielä oma rakas kyklooppi huolestutti. Ei siinä vaiheessa paljoa kiinnostanut kanssamatkustajien jännät kuikuilut. :D Alkuviikosta äiti vei Nasun eläinlääkäriin, joka suositteli pitämään katin maalla helteisen sään takia - mun paahteinen kolmannen kerroksen kämppä ei oikein olisi hyvä paikka kipeälle kisulle. All right. Tälle päivälle oli sovittuna vielä tarkistuskäynti, ja jos tarpeen, annettaisiin vielä kolmas lääkepiikki Nasulle.

No, kun näin iltapäivällä Nasun ekan kerran yli puoleentoista viikkoon, se näytti ihan karmealta. Se oli surullisen ja uupuneen näköinen, hengitti raskaasti ja jonkinlaista laihtumistakin oli tapahtunut. Matkalla eläinlääkäriin ajattelin, että se kuolee jo siinä matkan aikana. Välillä se yritti viimeisillä voimilla puskea mun kättä, mutta koville otti sekin. Kun päästiin perille, näin eläinlääkärin katseesta kaiken ja taas itkettiin. "Tää on huonommassa kunnossa ku viimeks". Ultrassa selvisi, että sydämeen on kertynyt järjetön määrä nestettä. Kissa ulvoi tuskissaan kun sen mahaan koski. Parantava lääkepiikki vaihtuikin lopulta rauhoittavaan, ja sen jälkeen eutanasiaan. Nasulla on varmasti paaaaaljon parempi nyt, mutta ite en oikein tiedä, miten päin pitäisi olla. Haluisin yli kaiken olla J:n kanssa ja sotkea sen paitaa itkulla ja räällä niin kauan, kunnes väsymys korjaisi unten maille, mutta tosta "pikku" välimatkasta johtuen se ei nyt oo mahdollista. Etoo ajatus typerästä kerrostalokaksiostani ilman Nasua. Sunnuntai-iltana sinne olis vaan pakko mennä takaisin, hyi. 

En koskaan olettanut, että Nasu olisi välttämättä kovin pitkäikäinen kaveri. Se syntyi 2012 keväällä ilman toista silmää, oli rakenteeltansa heiveröinen ja monella tapaa vähän vammainen. Käytettiin se pentuna eläinlääkärissä tarkistuksessa, ja muutoin kaikki oli hyvin - Nasu sai siis elää. Nelisen vuotta se ehti ilostuttaa mua ja monia muita. ♥ Silmän puuttumista Nasu kompensoi älyttömän ihanalla luonteella. Osasihan se olla ärsyttävä tuittupääkin, mutta voi sitä hellyydenkipeyttä, sillä ei ollut mitään rajaa. Nasu kipitti aina innoissaan vastaan kun tulin töistä, nukkui mun vieressä painamalla pään söpösti leuan alle ja apua, miten sitä onnellista hurinaa on jo nyt ikävä. Nasun rukki oli hyvin äänekäs, hRRRR hRRRR hRRRRRRR. Olipa katilla myös kummallinen taito paikantaa nenäliinapaketti ihan mistä tahansa. Laukusta, hyllystä meikkipurnukoiden seasta... siis se varmaan vainusi jotenkin ne nenäliinat. Sitten se retuutti paketteja onnessaan ympäriinsä. :D Ulkona Nasu ei pahemmin välittänyt olla koska haloo, kaulapanta on tylsin juttu maailmassa. Sitten kun sen otti pois, johan tuli vipinää kissan kinttuihin. 

Tietysti kaikki karvakakarat ovat aina olleet erityisiä, jokainen omalla ainutlaatuisella tavallaan, mutta Nasu oli vielä aavistuksen muita erityisempi. En voi sille mitään, mutta kaikki "viallinen" on usein vain kiehtovaa ja positiivista. Varmaan se vaikuttaa, kun ite oon sosiaalisesti melkonen palikka. On helpompaa samaistua, sympatisoida ja rakastaa kaikkea vähän rikkinäistä.

Onhan mulla tietysti Lulu edelleen, mutta en oo varma, raaskinko ottaa sitä nyt Lahteen. Siis sehän ei Nasusta juurikaan välittänyt ja eläisi varmasti ihan onnellista erakkoelämää päivisin mun ollessa töissä, mutta tuntuisi vähän väärältä pitää sitä ainoana kissana. Maalla sillä on isoveli Rambo seurana, ja äiti ottaa sen aina ulos mukaan pihatöihin. :D Oon aika varma, että jossain vaiheessa haluan toisen kissan Lululle kaveriksi. Kaks on niin sopiva määrä.

Perkele mikä perjantai. Ei ikinä enää tämmösiä, kiitos.

Postailen lähiaikoina varmasti lisää kuvia ja videoita Nasusta, niitä nimittäin riittää. Kattelin just jotain pentuaikojen höpövideoita, joissa se loikkii kameraa päin kuin aropupu, ääääää. Tässä postauksessa otsikon alla oleva kuva on yksi lemppareitani; siinä toi pikkupossu näyttää niin onnelliselta kesäpäivää paistatellessa. ♥

Saliturinaa

Jahuu, siitä on kuulkaas jo kolmisen kuukautta, kun meikäläisen saliharrastus sai alkunsa! Lienee hyvä hetki kertoa tähän astisista fiiliksistä. :)

Käyn salilla keskimäärin 4-5 kertaa viikossa. Oikeestaan vaan silloin käynnit jää vähemmälle, jos oon osan viikosta Kokkolassa, mutta muuten ei ole ollut mitään ongelmia käydä säännöllisesti treenailemassa. Tietty joskus on aamuja, jolloin tekisi mieli jäädä peiton alle löhöämään eikä lähteä vartti heräämisen jälkeen tarpomaan salia kohti, mutta ikinä ei ole jäänyt väliin koska ei nyt vaan huvita. Kerran oon joutunut skippaamaan salin hyvin huonosti nukutun yön jäljiltä, mutta se olikin järkipäätös se, ei varmaan tarvitse edes perustella. :D Aamusalista on tullut tärkeä rutiini, jota ilman en enää osaisi olla. Siksipä uskaltauduin viime kuussa korvaamaan määräaikaisen jäsenyyteni vuoden pituisella sopparilla, jei!

Jalkatreeni on parhautta. Jalkaprässi on lempilaitteeni, eikä nopea kehitys ja siitä seuraava motivaatioryöppy varmastikaan ole pienin syy siihen. Kun tammikuun lopussa tehtiin pt:n kanssa mulle saliohjelma, prässin kohdalle merkittiin 15 toistoa kolmessa sarjassa, painona 50 kg. Silloin se 50 kiloa meni just ja just, silleen että viimeset toistot alkoi olla kovan tuskan takana. No, nyt prässihommat luonnistuu jo jopa 140 kg painolla, jee jee! 150 kiloa ei ihan vielä suostu nousemaan, mutta kyllä se siitä vielä. :D Myös Adductor ja Abductor -laitteet on kivoja, varsinkin jälkimäisessä alkaa pikku hiljaa max.painot lähestyä kun siinä on helppo kehittyä.

Siinä missä jalkoja on super kiva treenata, kädet ja yläkroppa onkin toista maata. Mulla on järkyttävän heikot käsilihakset! Huomaa, ettei käsiä tuu käytettyä läheskään yhtä paljon kuin jalkoja. Ennen kuntosalille liittymistä olin tehnyt kotitreeneissä lähinnä pystypunnerruksia ja ojentajia, joten pettymys oli karvas kun liikeradat alkoivat laajentua salitouhun myötä ja piti myöntää, että surkeassa hapessa ne haukkarit on. :D Murr. Aika kevyillä painoilla on toistaiseksi menty, mutta enpä aio luovuttaa. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin.

Vatsalihaslaitteista kivoin on ab coaster. Siinä tulee ylivoimaisesti kovin hiki, vaikka liike on sen verran hauska, ettei se edes tunnu oikealta treenaamiselta. :D Sen jälkeen kun kokeilin laitetta ekan kerran, en oo tainnut käydä kertaakaan salilla ilman, että oisin lopussa leikkinyt ab coasterilla. Semmosen kun saisi kotiin! Hinnat vaan on tuhansia, hrrr...

Sain J:ltä synttärilahjaksi tammikuussa Polar Flow -aktiivisuusrannekkeen. Tasan kerran oon ollut salilla jo ennen kuutta!

Keskimäärin mulla tulee päivässä 20 000 askelta - yleensä se lukema on siinä 18 000 ja 22 000 välillä. Ennätys on toi 33 800. Se oli yks lauantai jolloin olin koko ajan säntäilemässä jonnekin, ja vieläpä se päivän päätteeksi suunniteltu leffahetki kavereiden kanssa vaihtuikin lenkiksi, kun oli vaan pakko saada happea... :D 

Vaikka vaatteista ja muiden kommenteista huomaa, että jotain tulosten tapaista siellä salilla on jo ehtinyt saada aikaan, alkaa pikku hiljaa tuntua että tuun aina mieltämään itseni ihan liian isoksi omassa päässäni. Oon sellanen "henkisesti läski", oli peilikuva mitä hyvänsä. Mun koko on jotain S:n ja M:n välimaastosta, mutta koen itseni edelleen XL-kokoiseksi. Kömpelyys vaikuttaa siihen varmasti jossain määrin, samoin ryhti - oon välillä ihan hukassa raajojen kanssa, en tiedä mitä näillä kuuluisi tehdä perhana! :D Mutta ettei nyt mene aivan ruikuttamiseksi, täytyy sanoa että meinasi kahvakuula pudota kädestä pari päivää sitten, kun hoksasin ojentajia tehdessä että ohoh, paidan alta kuultaa pikkusen vatsalihasten ylimmät palikat. LIHAKSIA, MULLA MUKA?!?! Tuli kummasti uutta motivaatiota siihen treenihetkeen. :D

Siitä oon edelleen täpinöissäni, että pystyn menemään salille ilman meikkiä. Se on oikeasti suuri saavutus tällä ei-niin-mahtavalla itsetunnolla. Vielä yllättyneempi oon siitä huomiosta, että melkeinpä joka toisella naisella on jotain pakkelia naamassansa treenatessa. Ahdistaa niiden tyyppien ihohuokosten puolesta...

Salitouhu on tuonut ehdottomasti hurjasti uutta energiaa arkipäiviin, ja terveysasioissa muutenkin kuuluu ihan hyvää. Oon pikku hiljaa alkanut siirtyä kohti laktoositonta ruokavaliota, ja saattaa olla että jossain vaiheessa lähtee kokeilumielessä gluteenikin lautaselta. Erinäisistä syistä johtuen uskon, että pienillä ruokavaliorajoitteilla saattaisin voida paremmin. Aion ainakin testata!

Kävin alkuvuodesta terveystarkastuksessa, ja kolestroliarvot olivat niin loistavat että alkoi jo melkein nolottaa, kun hoitaja kehui kehumistaan niitä puhelimessa. Nimenomaan HDL:n eli "hyvän kolesterolin" määrä veressä oli ihanteellinen. Siispä aion jatkossakin suosia ruuanlaitossa empimättä täysrasvaisia tuotteita: täysmaitoa, kuohukermaa, voita, oliiviöljyä, kookosöljyä... Kohtuu kaikessa tuntuisi toimivan erinomaisen hyvin, jos kerran on mahdollista mättää kovia rasvoja ilman että kolestroliarvot aiheuttavat ongelmia. ;)

En ole ikinä uskonut kevyttuotteisiin, kasvisrasvavalmisteisiin sun muihin vaan mieluummin käytän tuhteja, mahdollisimman aitoja raaka-aineita. Margariinin valmistamiseenhan käytetään samoja raaka-ainejalosteita kuin muovin valmistamisessa, ja mössö värjätään keltaiseksi jotta se olisi houkuttelevampaa... hrrr. Sanokaa mitä sanotte, mutta mulla on suht radikaaleja ajatuksia elintarviketeollisuudesta. Ensin ihmiset koukutetaan sokeriin lisäämällä sitä kaikkiin mahdollisiin mukamas perusterveellisiin maitotuotteisiin kuten jogurtteihin, ja kun kaikissa arkipäiväisissäkin ruuissa on lisättyä sokeria, alkaa jännästi muodostua sokerikoukku ja ihminen siirtyy karkkihyllylle suklaashoppailemaan. Sitten kun sokeri alkaa aiheuttaa ongelmia, tai vähintään omatunto kolkuttelee mässäilyistä, ostetaan ns. terveystuotteita joissa ei ole lisättyä sokeria (vaan lisättyjä keinotekoisia makeutusaineita, hehe), proteiinia hieman keskivertoa enemmän ja hintaa tuplasti tai jopa triplasti. Tutkailkaapa joskus maitotölkkien etikettejä - rasvaton maito sisältää enemmän sokeria kuin täysmaito! Kaloreita täysmaidossa on tietysti vähän enemmän, mutta jos maitoa juo ja käyttää ruuanlaitossa maltillisesti, ei ne kalorit ole erityisen oleellinen seikka.

Mua on jo pitkään huolestuttanut, voisiko mulla olla anemiaa. Oon käynyt muutaman kerran kokeissa, ja aina on sanottu ettei ole missään nimessä mitään anemiaan viittaavaa, huolimatta siitä että mulla on käytännössä kaikki mahdolliset oireet jotka sopii kyseiseen vaivaan. Oon esimerkiksi hengittänyt todella huonosti kohta jo vuodenpäivät. Hengitys on pintapuolista; tuntuu ettei ilma vaan mene tarpeeksi syvälle keuhkoihin. Mua huimaa helposti, aika ajoin on nenäverenvuotoa, hiukset, iho ja varsinkaan kynnet ei oo kauhean hehkeässä kunnossa, keskittyminen on ajoittain äärimmäisen vaikeaa ja väsyttää, vaikka nukkuisikin sen ihanteelliset 7-8 tuntia. Jalat kramppaa usein, epämääräisiä päänsärkyjä on tämän tästä, aargh en edes jaksa luetella enempää. Muutama vuosi sitten veriarvot olivat täydelliset, kirkkaasti keskitason yläpuolella ilman että kuitenkaan oli mitään punasolujen liikatuotantoa. Sitten luovutin verta, ja kun puolen vuoden päästä olin menossa luovuttamaan uudelleen, jotain oli tapahtunut sillä välin. Arvot olivat tulleet alas sen verran reippaasti, että hemoglobiinin mitannut hoitaja soitti lääkärille kysyäkseen, saanko edes luovuttaa. No sainhan mä, tosin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä voinut jättää väliin. Sittemmin en oo käynyt verta luovuttamassa, vaikka mieli tekisikin - neulakammoiselle se on maksimaalista itsensä haastamista. ;)

Nykyään hemoglobiini on viitearvojen alarajalla, mutta silti sitä vaan intetään että ei missään nimessä ole anemiaa. Sitten kun kysyy, että no mistäs nämä kaikki ongelmat voisivat johtua jos ei anemiasta, niin jopas mennään hiljaiseksi ja toppuutellaan että nooh sun pitää vaan totutella elämään niiden oireiden kanssa. Murr, Anne-Mari on hyvin kärttyinen. Kilpirauhanen on ikävä kyllä opettanut, että terveydenhuollon ammattilaisten sanomisiin kannattaa välillä suhtautua kyseenalaistavasti. Totta kai ymmärrän että viitearvot on oltava olemassa, mutta mun mielestä siinä kohtaa menee pieleen ja pahasti, jos ne viitearvot eivät jousta ollenkaan. Esimerkiksi kilpirauhasen kohdalla arvo X saattaa olla täysin sopiva henkilöllä A eikä aiheuta ollenkaan ongelmia, mutta henkilöllä B saattaa jo mennä elämänhalu koetukselle samalla tuloksella. Miksei sama pätisi hemoglobiiniin; se mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole toiselle ihanteellinen tulos? Jos käytännössä kaikki mun oireet viittaavat anemiaan ja se hemoglobiini huitelee viitearvojen alarajalla, miten voidaan sanoa ettei mulla missään nimessä voi olla anemiaa? Vain siksi, että joku taulukko niin sanoo? Hah. Viitearvot on pelkkiä viitearvoja; suuntaa antava ohjeistus. Sitä paitsi, vuosikymmenten mittaan viitearvojakin on rukattu uuteen uskoon. Jos elettäisiin äidin nuoruusvuosissa, mulla olisi ilmiselvä anemia. Kuuntelin omaa fiilistäni ja ostin nokkostabletteja, viis siitä että en missään nimessä ole aneeminen ameeba. Vielä en oo syönyt edes yhtä purkillista joten en osaa sanoa, onko niistä ollut merkittävää apua, mutta pikkuisen pirteämpi fiilis tässä onneksi alkaa jo olla. Voi tosin johtua keväästä ja satunnaisesta auringonpaisteestakin... ;)

Semmoset löpinät tällä kertaa. Nyt täytyy alkaa siivoilemaan, kun yks mörökölli tulee tänne illalla! Nyt ei ollakaan nähty yli puoleentoista kuukauteen, joten ikävä on jo melkoisen valtava. :( 

Here comes nothing to do all day long, here comes another night of no sleep. Here comes the phone ringing the wrong tone.

earrings - vintage

leather jacket - Day Birker et Mikkelsen

top - H&M

bag - Calvin Klein

pants - Nike

sneakers - Nike

Booztilla 20% ale kaikesta!

1. Gestuz / 2. Twist & Tango / 3. Tiger of Sweden / 4. Filippa K / 5. Vero Moda / 6. Esprit / 7. Mango / 8. Mango / 9. Baum und Pferdgarten / 10. Selected Femme / 11. Esprit / 12. Pilgrim / 13. Marimekko / 14. Vagabond / 15. Tamaris / 16. Only / 17. Mango / 18. Ichi / 19. Billi Bi / 20. KG Kurt Geiger / 21. Dyrberg/Kern / 22. Gestuz / 23. Miu Miu / 24. Prada / 25. United Colors of Benetton / 26. Dyrberg/Kern / 27. Clarks / 28. Marimekko / 29. Ganni / 30. Mango / 31. Stylesnob / 32. Billi Bi / 33. Stylesnob / 34. Billi Bi

Booztilta tuli sähköpostia, että heillä on menossa tänään sunnuntaina aika mahtava kamppis - koodilla FLASH20 saa 20% alennuksen kaikesta, kun ostosten loppusumma on vähintään 108 euroa. Koodi koskee siis todellakin ihan kaikkea; niin normaali- kuin  alehintaisia tuotteita, eikä mitkään brändit ole tarjouksesta poissuljettuja. Nyt on siis hyvä tilaisuus päivittää garderobit kevääseen ja kenties jopa kesään, jota käsittääkseni ei ole toistaiseksi peruttu vaikka ulkona olin just kunnon räntäsademyrsky.

Booztille pääset TÄSTÄ* tai alla olevaa banneria klikkaamalla! Mitä parhaimpia shoppailuhetkiä! ;)

18x jatka lausetta

En ymmärrä… mikä ihmeen tunaroinnin ja hönöilyn kausi mulla on meneillään.

Seuraavaksi ajattelin… tehdä 8 min absin, jokusen kyykkysarjan ja sitte saunomaan!

Viime aikoina… oon ollut naurettavan huono organisoimaan aikataulujani. Tuntuu ettei välillä oo aikaa edes hengittää - siis ihan kirjaimellisesti. Oon pitkään tuumaillut, että mun pitäisi kokeilla meditaation ottamista päivittäisiin rutiineihin. Kerran on tullut testattua ja se oikeasti auttoi rauhoittamaan tätä kerrassaan levotonta pääkoppaa, joka ei tunnu lepäävän edes nukkuessa. Ei kymmenen minuuttia joka aamu tai ilta voi olla liikaa pyydetty! No, on se näköjään. :D "Ei oo aikaa, hengittelen sitte vaikka ens viikonloppuna."

En osaa päättää… mikä voisi olla mun elämän the tarkoitus. Vielä vuosi takaperin ajattelin, että paras on kun ei liikoja suunnittele; pyrkii vaan olemaan mahollisimman onnellinen joka päivä. Nyt tuntuu, ettei se mitenkään voi riittää. Pitäisi olla joku iso projekti tai tavoite; jopa jotain sellaista millä jättää jälkensä historiaan. Mahtipontistako muka? :D Siinä ohella pitäisi saada kokonaisuudesta vähän eheämpi. Nyt homma on yhtä hyvin hallinnassa kuin hienojakoinen hiekka, jota koitat uhmakkaasti pidellä kourissasi, mutta silti se vaan valuu sormien läpi maahan. 

Muistan ikuisesti… sen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kukan, jonka oon J:ltä saanut. Viime kesänä oltiin haahuilemassa metsässä, ja jostain polun vierestä se kiskoi irti yhen metsäkukan ja tunki mulle kouraan "siinä on neidille kukka". :D Kukka on tallessa vihkoon liimattuna.

Päivän paras juttu… oli se kun aamulla ei tarvinnut herätä herätyskellon ulinaan. 

Noloa myöntää, mutta… pääsiäisen jälkeen aloittamani karkkilakko loppui jo, vaikka kunnianhimoinen tarkoitus oli jatkaa kesäkuun alkuun asti. Ehkä kolme  viikkoa jaksoin kikkailla silleen, että viikonloppuherkkuna oli esimerkiksi vihanneksia ja dippiä, pähkinöitä, proteiinipatukka tai muuta vastaavaa, mutta sitten alkoi tympiä. Tein henkisen vaihtokaupan itseni kanssa ja lopetin lakon, mutta ostin pitkästä aikaa käyttöaikaa Kalorilaskuriin. Se motivoi kummasti kohtuulliseen herkutteluun, kun joka ikinen suupala on kirjattava laskuriin. :D

Viikko sitten… oli tavallinen lauantai. Eipä ainakaan nyt muistu mieleen, että silloin ois mitään erikoisempaa ollut.

Kaikista pahinta on… se kun kaikki pitää aina miettiä yli ja ympäri. Kyseenalaistaminen on omasta mielestäni samalla yksi parhaita ja pahimpia puoliani. Mun maailmassa ei ole mitään ultimaattisia totuuksia, vaan törkeän röyhkeästi uskallan epäillä jopa todella vakiintuneita normeja ja käytäntöjä. En myöskään vaivaudu jumaloimaan ketään tai mitään auktoriteetteja vain siksi, että niin kuuluu tehdä - tarvin kaikkeen aina hyvän perustelun. Harmi vaan että vedän touhun aina överiksi. Päätöksiä tehdessä joka perkeleen kivi on käännettävä, eikä sitä päätöstä siltikään välttämättä synny. Miten ihmeessä otetaan rennosti?

Salainen taitoni on… hymyillä silloinkin kun v*tuttaa hemmetisti. Pinnani venyy tarvittaessa stratosfääreihin asti. Mulla on korkea kynnys näyttää julkisesti ketutustani. En halua laittaa "hyvää" kiertämään purkamalla pahaa oloa muihin. Jos taas se ketutus on aiheutunut nimenomaan seurasta jossa on sillä hetkellä, oon vahvasti sitä mieltä että ikäville tyypeille paras vastaisku on yltiöystävällisyys leveän tekohymyn siivittämänä. Saa olla todella läheinen ennen kuin pääsee todistamaan mun huonoja päiviä itkuparkupotkuangsteineen.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi… se että kaikki vaan loksahtaisi paikalleen.

Minulla on pakkomielle… arjen rutiineihin ja kaavoihin. Turhauttaa jos esim. aamulla salille mennessä mun vakkarikaappi onkin varattuna, tai jos joku treenaa lemppari crosstrainerillani ja joudun vetämään alkulämmittelyn jollakin toisella laitteella.

Söin tänään… aamupalaksi kahvin ja hunajaisen vadelma-puolukka-päärynäsmoothien. Lounaaksi lohikeittoa ja jälkkäriksi monen sorttisia kakkuja kaverin valmistujaisissa. Sitte viel iltapalaksi pinaattimunakas ja marjarahkaa.

Ärsyttävintä on… tällä hetkellä rutikuivat kädet. Sormet on täynnä pienenpieniä kipeitä haavoja, vaikka kuinka rasvaan ihoa!

Tekisi mieli… matkustaa ajassa suoraan ensi viikon perjantaihin, jolloin J tulee Lahteen.

Minusta on söpöä… kun toinen kissani Lulu tulee joka yö kainaloon nukkumaan. Lulu ei ole yhtään sylikissa, mutta yöksi sen pitää päästä viereen. Katti myös vahtii mun unirytmiä; jos en oo tarpeeksi aikaisin sängyssä, se alkaa pyöriä makkarin ja olkkarin välillä ja rääkyy vaativasti.

Hävetti… hmmm. Onhan niitä arjen häpeällisiä hetkiä vaikka kuinka, mutta en muista nyt mikä olisi vaikkapa viimeisin. :D Ehkä ihan hyvä niin - ei pidäkään jäädä vellomaan epäonnistumisissansa.

Olenko ainoa, jonka mielestä… radiossa soiva musiikki on 99% turhaa moskaa?

Sä näät niiden selät, ne on salkkuja napsauttelevat excel-sedät

sunnies - Rayban

earrings - Timanttiset

top - Gina Tricot

coat - H&M

bag - Michael Kors

bracelet - Michael Kors

jeans - Topshop

sneakers - Nike

Tässä asussa on muutama uusi juttu - nimittäin tukka ja lenkkarit. Kävin vihdoin ja viimein leikkauttamassa hiuksia, ja lähtihän niitä kuivia latvoja monta senttiä! Vähäsen masentaa tää huomattavasti lyhyempi pituus, mutta noh, kyllähän ne haivenet taas kasvaa ja ainakin hiukset näyttää paremmalta nyt, kun ei ole takkuuntuvia hamppulatvoja. Pitää kyllä pitkästä aikaa harkita Cutrinin Bio+ Energen seerumia, jota vuosia sitten käytin tukkaa kasvattaessa. Se on aika tehokas tökötti, mutta pikku miinuksena on mainittava "vauvahaituvat" joita alkaa kasvaa ohimolla ja niskassa.

Lenkkarit ostin Zalandolta, mukavasti puoleen hintaan. Jos jostain kengistä oon tarkka, niin lenkkareista. Niiden pitää olla Niket ja mallin ylipronatoiville kintuille tarkoitettu. Mun edelliset lenkkitossut oli Niken Zoom Structuret, ja sitä edelliset Lunareclipset. Seuraavaksi halusin testata Lunarglide -mallia, ja tadaa, nyt ne irtosivat vaivaisella 65 eurolla tuolta kerrassaan loistavasta saksalaispuljusta. Kyttään aina tarjouksia, enkä oo tainnut koskaan maksaa ylipronaatiolenkkareista sitä normaalihintaa n. 130-150 euroa. Vaikka samat mallit pysyykin vuodesta toiseen valikoimassa, onneksi värivalikoima aina päivittyy sesongin vaihtuessa. Näin voi tehdä hyviäkin löytöjä, ellei ole nirso värin suhteen. ;) Muutamat lenkit ja kauppareissut oon uusissa lunareissa talsinut, ja kelpo kengiltä ne vaikuttavat. Kun käyttökokemusta on hieman enemmän, voisin tehdä pientä vertailua kolmesta edellä mainitusta Niken kenkämallista! Olisi vielä neljäskin malli jota haluaisin joskus testata, palkintoja kenkätesteissä voittanut Zoom Odyssey, mutta ne ovat niin jäätävän hintaisia että saa kyllä osua joku superalennus kohdalle, ennen kuin edes harkitsen. :D 

Äh, näkisin tuon räjähtäneen Korsin laukun tilalla niin paljon mieluummin Guccin bamboo shopper bagin. Kyttäsin sitä hiljattain eBayssa mustana koossa medium, mutta tietysti hinta kohosi viime hetkellä reilusti yli oman budjettini. Okei, ei mulla varsinaisesti ole mitään laukkubudjettia nyt, mutta olin jo fiksuna muijana päättänyt että elän toooooodella pihisti seuraavan kuukauden... :D Ehkä lopulta oli kumminkin ihan hyvä, etten sitä laukkua voittanut. Vielä joskus!