Huomenta! Ennen työmaalle suuntaamista, ajattelin hieman kirjoitella ajatuksiani tämän päivän yleislakon inpiroimana. Hallituksen "pakkolait" ja lakko kun ovat olleet koko viikon kaikkien huulilla, ja luonnollisesti sen myötä oon itsekin sitä aihetta jonkin verran funtsaillut.
Varmaan jokainen, jolla silmät on edes pikkuisen raollaan, ymmärtää ettei tämän maan velkaantuminen enää yksinkertaisesti voi jatkua samaan malliin kuin tähän asti, vaan muutoksia on välttämätöntä tehdä. Jotta niitä konkreettisia muutoksia alkaisi tapahtua, tarvitaan päätöksiä, jotka saattavat olla melko radikaaleja ja kipeitäkin. Mun mielestä on hyvä, että nyt näyttää siltä kun jotain ihan oikeasti olisi tapahtumassa, eikä vain puhuta lämpimikseen ympäripyöreitä. On vastenmielinen ajatus, että Suomi olisi seuraava Islanti tai Kreikka. Vielä toistaiseksi päätöksiä voidaan tehdä itse tämän maan rajojen sisäpuolella, mutta jos talouden ongelmat vaan jatkuvat jatkumistaan, kohta ne käskyt tulee muualta - sitten ei kyllä kenenkään suomalaisen mielipiteitä kauheasti taideta kysellä.
Totta kai se on harmillista jos vaikka niistä sunnuntailisistä napsaistaan se 25% pois, eihän jo saavutetuista eduista ole mukavaa luopua. Ajattelen kuitenkin niin, että ihan jokaisen on oltava valmis leikkauksiin, jotta Suomi pikku hiljaa alkaisi nousta sieltä suonpohjasta jossa se nyt ryömii. En oikein usko, että kenenkään henkilökohtainen talous romahtaa tämän myötä - ehkä pitää vain olla aiempaa tarkempi oman/perheen menojen budjetin suhteen. On elettävä tulojensa mukaan, ja hyvä suunnittelu on kaiken A ja O. Me ollaan totuttu aikamoiseen yltäkylläisyyteen... kaiken mitä kuvitella voi, saa ostettua kaupasta, ja ruokaa on varaa heittää roskiinkin. Tupakkaan tai alkoholiin saattaa hujahtaa jopa satoja euroja kuukaudessa, eikä käy edes mielessä että mitäpä jos lopettaisin keuhkojen saastuttamisen tai maksan tuhoamisen? Menee nyt ehkä ohi aiheen, mutta mun mielestä yhden tupakka-askin hinta saisi olla kympin, ellei jopa enemmän. Vaikka tupakkateollisuus tuokin valtiolle ihan mukavasti tuloja, sen aiheuttamat sairaudet ovat myös valtava menoerä. No, joka tapauksessa tässä taloustilanteessa on mun mielestä hyvä hetki pysähtyä pohtimaan tuollaisia henkilökohtaisia osto-/kulutustottumuksiaan. Mitkä ovat merkittävimmät rahareiät, voisiko jostain tinkiä?
Täällä on myös ihan järkyttävän paljon työttömyyttä, ja itsekin sitä elämää pidemmän kaavan kautta maistaneena koen älämölön 25% lisien leikkaamisesta tai ensimmäisestä poissaolopäivästä palkattomana vähän.. jos ei nyt sentään huvittavaksi, niin turhauttavaksi. Mun mielestä on nykyään pienimuotoinen ihme, jos ylipäätään on se duunipaikka. Eikö siitä voisi olla jatkossakin kiitollinen, vaikka palkankorotuksen sijaan tulisikin jokunen kymppi vähemmän liksaa? Aina voisi nimittäin mennä huonomminkin. Ja jos mietitään työolosuhteita ja palkkoja muualla maailmassa, eiköhän meillä Suomessa oo edelleenkin asiat aika hemmetin hyvin, vaikka niitä leikkauksia tapahtuisikin.
Yksi erittäin hyvä puoli hallituksen "pakkopäätöslistalla" on se, että yrittäjien tilannetta parannetaan edes hieman. Yrityksissähän niitä työpaikkoja nimittäin olisi, mutta kuka kumma haluaa työllistää yhtikäs ketään, jos se prosessi on yhtä byrokratiahelvettiä ja jo yhden henkilön palkkaamisesta aiheutuu aivan älytön menoerä? Ei riitä, että heikosta taloustilanteesta kärsivien yritysten on maksettava sen työntekijän palkka, kun siihen tulee päälle vaikka ja mitä muutakin kulua. Mun mielestä on oikea suunta, että tähän epäkohtaan on nyt haluttu puuttua, oli nimittäin jo aikakin.
Tosiaan, itselläni ei ole käynyt edes mielessä että lakkoon tai mielenosoituspuuhiin osallistuisin, mun mielestä on hyvä että nyt se edestakaisin jankkaaminen alkaa olla ohi, ja on otettu askel kohti konkreettisia toimia talouden tasapainoon saamiseksi. Se täytyy kyllä loppuun sanoa, että mun mielestä ihan kaikilta pitäisi leikata, eikä kohdistaa sitä vain pienituloisiin. Etenkin eduskunnan pitäisi tässä kohtaa näyttää hyvää esimerkkiä; olisi asiallista jos edes muodollisuuden nimissä otettaisiin juustohöylällä vähäsen pois heidänkin tienesteistänsä. Toisaalta koen, että ne jotka niska limassa raatavat pitkää päivää yrityksen/organisaation eteen, ansaitsevat ihan joka pennin joka pankkitilille kuukausittain kilahtaa.
No, ehkäpä tämä riittää aiheesta, nyt sinne töihin! Millaisia ajatuksia ja tunteita tämä aihe teissä on herättänyt? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti