Sattuman kauppaa

13 06 16 sunset

Kerroin viimeisimmässä FFF -postauksessa siitä, kuinka mun elämässä tapahtuu paljon pöhköjä sattumia. Nyt lähiaikoina niitä sattumia on ollut niin julmetun paljon, että alkaa jo tuntua pikkusen absurdilta tää jännä instituutio, jota elämäksikin kutsutaan. Tässä jokunen esimerkki...

- Hölkkälenkillä tuntuu että joku taatusti kyylää: Kaveriltani E:ltä tulee minuutin sisällä tekstari "Reippahasti hölkkäilit :D". Usein myös kaupungilla säntäillessä tulee fiilis että hitto vie nyt on joku tuttu täällä jossain lähettyvillä, ja eiköhän illalla tuu viestiä "hei taisin nähä sut aiemmin tänään".

- Yhtenä aamuna tuli mieleen, että mun pitäisi ehdottomasti opetella tekemään itse erilaisia marinadeja ja hyödyntää niitä useammin ruuan maustamisessa. Kas, samana päivänä poimin ruokakauppareissulla mukaani kaupan ilmaisen reseptivihkosen ja siellä oli juttu "Pieni kokkausopas - Millainen marinadi?"

- Kun viikko sitten perjantaina tein lähtöä töistä, meidän oli kaverini T:n kanssa tarkoitus käydä eräässä paperitarvikeliikkeessä kun hänellä oli sieltä ostettavaa. Viestiteltiin, ja visiitti liikkeessä pitikin perua tältä erää. No. Hetken päästä kun katselin Instaa, se kyseinen liike oli käynyt tykkäämässä yhestä mun ruokakuvasta. En ole koskaan itse käynyt tykkäämässä firman kuvista, enkä ylipäätään tiennyt että heillä on IG-profiili olemassa. Myöskään ne siihen ruokakuvaan merkkaamani hashtagit eivät ole mitenkään yhdistettävissä paperi-/askartelutuotteisiin, tai edes Lahteen.

- Jammailin rennolla iltakävelyllä Pariisin kevättä ja mietin, milloinkohan niiltä tulee uutta musaa, kun on ollut jo tovin aika hiljaista. Kappas vaan, törmäsin seuraavana päivänä Facebookissa Iltasanomien sivuilta linkitettyyn uutiseen, jossa kerrottiin "Pariisin kevään uutuussingle Tiputa sun aseet julkaistaan tänään."

13 06 16 pacman

13 06 16 pärstä

Telkkariin liittyviä sattumia on vaikka millä mitalla. Mun ajatusten ja MTV3:n sisältö tuntuu kulkevan käsi kädessä... :D

- Kun uuden Ravintola Helvetistä -ohjelman mainos alkoi pyöriä tv:ssä, olin just tyyliin muutama viikko aiemmin saanut mukamas uniikin ja hyvän idiksen, että mun salainen haihatus on rafla jossa saa perus kotisapuskaa gourmet-viboilla. No, se tv-sarjan mainoshan menee näin: "perinneruokaravintola joka on fine dining". Just juu.

- Tiskatessa ihmettelin itekseni, että mihin hittoon jotain huuhteluainetta tarvii - kuka sellasia myrkkyjä edes ostaa? Ennen kuin ehdin ajatella loppuun asian, tv:stä tulee mainos "Tiesitkö että huuhteluaine nopeuttaa pyykin kuivumista ja helpottaa silittämistä blabla".

- Kun selailin Instaa ja siellä suosituksissa sattui vilahtamaan maailmalla menestynyt suomalaismalli Suvi Riggs, hänen profiilia selatessa MTV:n uutisissa alettiin puhua suvivirrestä.

- Kun kirjasin Kalorilaskuriin päivän murkinoita, sanan "halloumi" kirjoitettuani tuli tv:ssä Valion "Ei, se ei ole halloumi vaan Eila grillijuusto" -mainos. Apuwa.

Kun kuuntelin Liekehtivän sikiön albumia Spotifyssa, välillä soi kaikkea muutakin eli ns. suosituksia Spotifylta, koska mulla on ilmaisversio käytössäni. Tuli mieleen Skandaalin Elämä on peli, että hitsit sitä en oo kuullut aikoihin, soisipas se. Meni ehkä 20 minuuttia, ja se alkoi soimaan. Tuntuu sinänsä hullulta, sillä Spotifyssa on kuitenkin miljoonia biisejä, ja suomiräppiäkin varmasti tuhansien tuntien edestä.

J:n kanssa hauskoja sattumia on reilun vuoden aikana ollut niin jäätävän paljon, että ihan oikeasti vähän harmittaa kun niitä ei ole tullut kirjattua ylös. Ei, vaikka J on usein usuttanut tekemään niin. Viimeisin taitaa olla se, kun ostin valkosipuli-yrttipatonkia kaupasta varmaan ekan kerran yli vuoteen. Myöhemmin saman päivän iltana J laittoi Skypeen kryptisen viestin, jossa oli pelkkä kellonaika, ei mitään muuta. Se tarkoittaa sitä, että hän on juuri laittanut uuniin jotakin, ja mun pitäisi mielellään muistuttaa sen annetun kellonajan mukaan, milloin pitää ottaa sapuskat pois uunista ettei ne pala. :D Kysyin sitten, oliskos siellä uunissa kenties patonkia. Oli siellä. Eihän tässä muuten mitään jännää olisi, mutta kun ei me kumpikaan olla mitään patongin puputtajia yleisesti. Oli siis tosissaan aika hauska yhteensattuma, kun kummallakin oli saman päivän ruokalistalla patonkia. :D


Hmm, tästä nyt on jo pari vuotta, mutta tuli tässä yhteydessä mieleen. Sattumalta mulla oli kerran kunnon voittoputki arvonnoissa: voitin liki peräkkäin ensin lahjakortin yhteen nettikauppaan, sitten eräästä jenkkiblogista erikoisversion H&M x Versace -malliston mekosta, jota on valmistettu vain pari kappaletta koko maailmassa, ja vikana muttei todellakaan vähäisimpänä, Alexander Wangin Rocco -laukun luksusnettikauppa Farfetchin kisasta. Sellanen tonnin maksava designer-laukku. Kenelle tämmöstä muka tapahtuu? Lotossa en oo koskaan voittanut, tosin sillä taitaa olla aika paljon merkitystä, etten jaksa tehdä lottoa... :O

Toissailtana googlailin tarkempaa tietoa yhdestä 4H -maskotista. Hetken päästä kympin uutisissa jo höpöteltiin siitä, miten 4H-kerhot on hyvä juttu nuorille jotka ei pääse kesätöihin, ja että kerhotoiminnasta voi saada jopa opintopisteitä.

13 06 16 lulu

13 06 16 grilliruokaa

Näitä sattumia tapahtuu lähes päivittäin. Ja ei, en usko että tässä on jotain ihan perkeleen maagista, tai nyt ne mun osittain lappalaiset sukujuuret jyllää ja oon transformoitumassa shamaanien shamaaniksi (oishan se tosin aika siistiä :D). En myöskään ajattele, että UFO on kaapannut aivoni ja pitäisi alkaa käyttää foliohattua, vaikka sellaisen tarpeellisuudesta vitsaillaankin hyvän ystäväni kanssa. :D Luulen, että oon vaan liian "tiedostava" ja havainnoin liikaa asioita. Siis että kiinnitän huomiota arjen pienenpieniin seikkoihin, joita monella muulla ei ole aikaa tai kiinnostusta huomioida. Lisäksi se perkeleen intuitio käy aivan ylikierroksilla. En tiiä.

Sen mä kyllä tiedän, että kun näitä hassunhauskoja juttuja tulee sarjatulella vastaan, ei jossain vaiheessa enää edes jaksa yllättyä. En rehellisesti muista, milloin oon viimeksi oikeasti yllättynyt - ehkä vuosi sitten keväällä, kun tuli puhelu että tervetuloa töihin? Se tuli oikeasti puun takaa. Yleisesti ottaen en ylläty yhtään mistään. Ihan kaikki on pääteltävissä, arvattavissa ja ennakoitavissa. Se on vähän puuduttavaa. Olisi kivaa tulla edes harvakseltaan ns. ällikällä lyödyksi, mutta ei! Tuntuu että tiedän jopa sen, mitä en tiedä tietäväni. :(

Pystyn analysoimaan melko nopeasti, jos joku asia tulee floppaamaan. Harmi vaan, että yhteishenki tuppaa kärsimään jos on se tiukkapipoinen marmattaja. Omasta mielestäni on ihan fine, jos ollaan eri mieltä asioista - asiat riitelee, ei ihmiset. Elämä on kuitenkin opettanut, että yllättävän harvoin on mahdollista olla rakentavasti eri mieltä. Usein mennään henkilökohtaisuuksiin, ja lopulta saat vaan tylsimyksen maineen, jos kehtaat sanoa "tää ei oo nyt yhtään hyvä juttu". Pyrin kertomaan mielipiteeni lähinnä silloin, jos sitä erikseen kysytään - ja mielellään vielä painottaen rehellistä mielipidettä... :D Toisaalta, musta on kiva ajatella että ihmisillä on oikeus omiin virheisiinsä, enkä senkään takia ala kovin kevyin perustein tyrkyttää omaa näkemystäni. Niin kauan, kun kukaan ei ole tekemässä jotain totaalisen älyvapaata, olen hissunkissun jos vaan kykenen. Jos matkan varrella tulee kolhuja, auttelen sitten siinä vaiheessa sen, minkä voin.

Vastaavasti näen usein heti, kun jossain jutussa on aidosti potentiaalia menestyä. En ole erityisen idearikas nykyään, ja suurin osa vähäisestäkin luovuudesta on karsiutunut aikuisuuden myötä. Joskus toivon, että olisin jatkanut vaikka väkisin sitä pöytälaatikkokapinointiani sarjakuvien ja räppien muodossa. :D Kuitenkin silloin, kun esitän jonkun idean, se on yleensä melko hyvä idea. ;) Onneksi ei kuulosta yhtään kusipäiseltä, haha. Tähän on kuitenkin syynsä: lämpenen hiiiiitaasti. Miltein koskaan en innostu mistään asap, vaan yleensä asiaa pitää pyöritellä ainakin seuraavaan päivään asti. Se on klisee, mutta yön yli nukkuminen kannattaa! Aina jos vaan on mahdollista, siirrän päätöksen tekemisen tai kannanoton seuraavaan päivään. Oikeestaan se mulle usein se tärkein tieto päätöksiä tehdessä - mihin asti mulla on aikaa miettiä tätä? Ei helvetti jos kuulee jostain isosta asiasta, ja heti seuraavalla sekunnilla pitäisi tehdä päätöksiä. Stressaavaa ku mikä!

13 06 16 forrest

13 06 16 airballoon

Luulisin, että omalla kohdallani tietynlainen valttikortti on myös se syntymästä asti piinannut ulkopuolisuuden tunne. En osaa ryhmäytyä, vaan ystäväpiirinikin on yhtä kuin epämääräinen lössi kaikenkarvaisia olentoja, joista about kukaan ei tunne toisiaan - yksiä siskoksia lukuunottamatta. He nyt jostain kumman syystä tuntevat toisensa aika läheisesti. :D Kun ei kuulu minkäänlaisiin piireihin, on helppo tarkkailla, havainnoida ja analysoida niiden pienten piirien pyörimistä hitusen objektiivisemmin, kuin jos olisi jäsenenä ja me-henki painaisi niskaan. Jos jokin asia ei oo mun mielestä hieno homma, en osaa innostua siitä yhtään enempää vaikka 99% ympärilläolijoista hihkuisi riemusta, että jei nyt tehdään vähintäänkin läpimurtoa. En oo koskaan oppinut ajattelemaan kovin kollektiivisesti. Tietty pyrin ottamaan huomioon muiden ajatukset ja tunteet mahdollisimman hyvin, mutta en pysty vaihtamaan mielipidettäni lennossa "validimmaksi", vaikka paine sellaiseen olisi kova. Musta ei taida koskaan tulla laumaeläintä, yhyy. :(

Back to the intuition stuff. Mulla on aina ollut tapana "tietää" asioita. Kun pikkulapsena katselin mummon ja papan kanssa Haluatko miljonääriksi? -ohjelmaa, hykertelin monet kerrat itsekseni että hähää, jos mä menisin tonne niin oisin miljonääri moneen kertaan. Todella harvoin mulla oli mitään oikeaa tietoa, mutta arvasin aina oikein. Sama kaava on monessa muussakin asiassa. Esimerkiksi opiskeluaikoina kokeiden monivalinnat tuppasivat menemään aina todella hyvin, vaikka en olisi lukenut pätkän vertaa ja iso osa vastauksista meni vaan arvauksen varassa. Kaikkien tekemieni (umpiturhien :D) palikkatestien mukaan oon poikkeuksellisen fiksu, vaikken tiedä läheskään kaikkiin kysymyksiin varmaa vastausta. Ainakaan en tiedosta tietäväni!

Kun mietin itseäni muiden silmissä, todennäköisesti en vaikuta hirmuisen älykkäältä otukselta. Moni varmaan mieltää mut tyhjäpäiseksi höntiksi, kiitos mun sosiaalisesti täysin palikka -ominaisuuden. Yleensä ihmiset on silti ihan kohteliaita ja asiallisia, eikä tee mun vaivalloisuudesta numeroa. Koulussa se oli syy kiusaamiseen yli 12 vuoden ajan, joten on ollut ihanaa huomata, ettei sama meno ole enää jatkunut aikuisten maailmassa. Peruskoulusta ja 2. asteen opinnoista jäi käteen lähinnä kammo oman ikäisiä kohtaan, ja sen takia viihdyn yleensä parhaiten itseäni huomattavastikin vanhempien seurassa. Nojoo. Anyway, en epäile hetkeäkään, etteikö mun seurassa joutuisi usein vähän puremaan hammasta ja hillitsemään puheitaan, kun mutisen hemulimaisesti ja oon kaikin tavoin epäselvä. Suht hiljattain mua on kuitenkin katsottu kuin halpaa makkaraa, ja huokaistu "Mä en nyt ymmärrä sua, en ymmärrä yyyhtään". Oon päässyt töksäytyksestä jo aika hyvin yli, mutta se katse - ei samperi, se kummittelee mielessä. Se, kun joku pyörittelee sulle silmiään kuin olisit vähintäänkin mielipuoli, on pikkusen alentavaa.

Sosiaalisuus on mun heikoin lenkki, ja koituu kohtalokseni. Niitä "poikkeuksellisen" älykkäitä hetkiä tulee vain ja ainoastaan silloin, kun oon ajatusteni kanssa ihan yksin, täysin omassa rauhassa. En osaa ajatella 100% teholla kun joku toinen edes hengittää saman huoneen ilmaa, saati jos pitää kommunikoida ja ilmaista niitä ajatuksia. Jäätyilen, ja kun tiedostan jäätyväni, jäädyn entistä enemmän. Ööö. Ööh, tota. On perkele elämä vaikeeta. :D En tiiä, missä ihmeen maanalaisessa kuutiossa munlaisen ihmisen olisi optimaalista elää, että saisin itestäni irti kaiken sen potentiaalin, mikä nyt jää sosiaalisen vammaisuuden varjoon.

Kirjoittaminen on aina ollut mulle todella mieluista puuhaa, ja todennäköisesti kirjoitan päivän aikana 10 kertaa enemmän tekstiä, kuin mitä puheen kautta tulee ulos. Pitäisi varmaan kielioppisääntökurssin kautta alkaa ideoida sen mun tulevan myyntimenestysromaanin aihepiiriä, jotta voin kirjallisen itseilmaisun kautta lyödä kirjaimellisesti rahoiksi sitten joskus... :D Köhköh. Onneksi Bloggerissa ei näe merkkimääriä, kauhistuttaa paljonko tässäkin postauksessa on kirjaimia. Sentään about 70% tekstistä on turhaa mussutusta ja kautta rantain ydinpointin ympärillä kiertelyä. ;)

Se olis soronoo ja kohti uutta sattumarikasta viikkoa! 

No comments:

Post a Comment