Fun Fact Friday #10

IMG_20170324_195213

Anni Sinnemäkeä on aina hirveen kiva kuunnella. En viittaa nyt ensisijaisesti asioihin, joista hän puhuu, vaan puhetyyliin ja äänensävyyn. 😄 Hän on ihan tajuttoman "pätevän" kuuloinen, ja tykkään hänen tavasta painottaa sanoja!

Keittiösakset on paras väline kynsien leikkuuseen. Joku ammattimanikyristi varmaan murhaisi mut mielellään mielipiteestäni. Kuka piru jaksaa viilaten lyhentää kynsiänsä, kysyn vaan? Isoilla Fiskarseilla vaan naps naps, naskaleiden operoiminen on suorastaan terapeuttista.

Aina kun tulen ostaneeksi mysliä, mulla on ällöttävä tapa ronkkia kaikki herkkupalat sieltä myslin seasta heti, kun avaan pakkauksen. Pirkan marjaisesta muromyslistä häviää jogurttikuorrutejutut saman tien, ja eilen korkkaamassani trooppisessa myslissä ei taida olla enää ainootakaan banaanilastua tai ananaspalaa. Sen verran tarkkaan oon skannannut myslipussin sisällön. 😉 Luulen että jos joskus tulevaisuudessa tuun asumaan yhdessä sellaisen heebon kanssa, joka myös syö mysliä, saadaan aikaiseksi kunnon myslikriisi: ensin ostetaan suosiolla omat myslipaketit, mä mussutan parhaat pois omista mysleistä ja sitten alan kateellisena kaihota sen toisen myslejä. 😂 Kuulen jo korvissani avioeropapereiden rapisevan.

Valtavan lämmin tunne valtaa mut nykyään aina, kun bongaan Sauli Niinistön tv:ssä. Meillä on hieno presidentti! Kekkosella oli tyyliä, mutta Saulilla on jotenkin tosi arvokas ja tyyni olemus. Siinä missä kakarana suorastaan jumaloin Lasse Lehtistä Haluatko Miljonääriksi? -ohjelmaa katsellessa, nyt mun vähemmän salainen julkkistykästys on Sauli Niinistö. Aina vaan paranee. 😉

Pidän itseäni muotisuvakkina - miltei kaikki trendit näyttävät ihan kivoilta, kun vaan silmä saa aikaa tottua niihin. Mutta kuten aiemmin oon tainnut marista, nilkat paljaana talvella ja leggingsit housuina on karmeita ilmiöitä. Viimeisin inhotus on lippalakki salilla - ei ei ei. Yks ilta näin salilla yhdellä tytöllä lippiksen päässä, ja hän teki siis ihan kunnon hikitreeniä, eikä vaan venytellyt ja vähän nostellut kevyitä painoja. Hyvä ettei alkanut itteäkin ahdistaa kun ajattelin, miten hiostavat oltavat mahtaa olla korvista ylöspäin - lippiksen takaosa oli vielä sellaista muovista verkkomatskua, apua! Kertokaa joku mulle, miksi?!



Jatketaan saliaiheella. Mulla on uskomattoman heikot käsilihakset, eikä ne meinaa kehittyä vaikka miten treenaisi säännöllisesti. Painot joilla jaksan tehdä liikkeitä, on pitkään junnanneet 25-35 kg välillä, eli aika kevyillä mennään. On päiviä, jolloin jopa työpaikan ulko-oven avaaminen tuntuu hurjan raskaalta projektilta. Mutta perkele, silloin kun mun uhmakas jääräpäinen puoli herää henkiin, jopas löytyy voimaa vaikka yksisarvisen hevosen nosteluun. Tossa viime vuoden puolella kannoin postista himaan paketin, jossa oli kolme isoa kissanhiekkapussia ja vähän safkaa. Se paketti oli niiiiiin jäätävän painava, että hyvä kun sain nostettua sen postin tiskiltä pois, jotta seuraava asiakas pääsi asioimaan. Olisin saattanut saada kaverilta kyydin jos olisin vaan pyytänyt, mutta päätin että perkele mähän kannan tän lootan kotiin. Ja niin kannoin, matkaa on about kilsan verran. Ihmettelen edelleen, miten mä sen silloin tein, millä ihmeen piilohaballa? En oo keksinyt tähän mitään muuta, kuin suomalainen sisu. 😂 Kun päätän että jokin asia onnistuu, ei paljon fyysisetkään esteet haittaa. Hidastavat korkeintaan!

Jalat sentään ovat erittäin kehityskelpoiset. Polvet ovat aina paukkuneet (ilman kipua, mutta tietty se ääni on vähän kiusallinen) ja joustoa voisi olla enemmän, mutta näillä kintuilla jaksaisi kävellä vaikka maailman ympäri. Mikään etäisyys ei tunnu liian pitkältä. Haluaisin keväällä tai kesällä kävellä käymään vanhempieni luona parinkymmenen kilsan päässä ihan vaan siksi, koska voin ja jaksan helposti. Salilla saan hyvänä päivänä tehtyä jalkaprässiä 140 kg painoillla. 150 kiloa oon toistaiseksi joutunut vaan hätyyttelemään. 😉

Räppi on löytänyt tiensä vyöryen takaisin mun soittimeen - vasta kun mä ajattelin hoppihommien kuuluvan menneisyyteen. Parina viime vuonna en oo jaksanut innostua ko. genrestä, mutta just nyt räpitön päivä on harvinaisuus! Ja jos sellainen osuu kohdalle, se tarkoittaa käytännössä sitä että oon kuunnellut repeatilla pelkkää Canon in D Majoria. 😀 Räppiä inspiroivampaa musiikkia tuskin on olemassa. Oon huomannut että räpin kuuntelu ja idea-alttius kulkevat käsi kädessä. Vaikeeta se olis olla edes hieman villiintymättä, kun kuuntelee provosoivaa riimittelyä!

Silmiin katsominen taukoamatta on mun mielestä hirmu epäkohteliasta. Jokaisen sosiaalisiin normeihin pitäisi kuulua "luovat tauot", joiden aikana toljotellaan silmien sijasta seiniä tai kenkiin kertyneitä mutakerroksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti