Taidanpa taas postailla muutamasta kirjasta, jotka oon lähiaikoina saanut luettua. Täytyy sanoa, että nykyään tiedän jo aika hyvin oman kirjamakuni! En nimittäin ole lukenut aikoihin huonoa kirjaa. Käytän usein naurettavan paljon aikaa siihen, kun pähkäilen mitä kirjoja seuraavaksi hankkisin - kyylään pitkään ja hartaasti kansien visuaalista ilmettä (huonoissa kirjoissa on isolla kirjailijan nimi ja pienellä otsikko), luen kuvauksia ja arvosteluja, vertailen hintoja... on se tarkkaa. Tällä hetkellä yöpöydällä odottelee Kansalaistaito sekä Talous ja moraali -nimiset opukset. Eiköhän niistäkin aikanaan eksy tänne blogiinkin pari sanaa.
Hiljaisissa on voimaa! (Sylvia Löhken)
Kuten aiemmin oon "saattanut" marista, tässä kirjassa on todella luotaantyöntävä kansi! En varmasti olisi ostanut sitä, ellen olisi lukenut ylistäviä arvosteluja. Kirja tarjoaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun, kun kappaleissa käydään läpi mm. introvertin vahvuuksia ja heikkouksia (puhelin ja konfliktitilanteet, check). Myös esiintymisvinkkejä löytyy, enpä tosin usko että niitä tulen hirveästi hyödyntämään koska varjoissa, seinäruusuna, takarivistöllä ja varsinkin kotona on kivempaa. 😁
Tämä ei ole yhtä viihdyttävä kirja introversiosta kuin Linus Jonkmanin Introvertit, josta onkin jo oma postauksensa täällä. Sylvian introverttiteos on paikoitellen jopa vähän mälsä kaikkine keittiöpsykologimaisine kysymyksineen. Niitä kyssäreitä kas kun on tullut jo "muutamia" kertoja pohdittua, jo ennen kuin olin edes kuullut koko kirjasta. 😉 Ehkä Hiljaisissa on voimaa! sopisi parhaiten noviiseille, eli sellaisille hissukoille jotka ovat vastikään tajunneet olevansa introvertteja. Toisaalta, tässä(kin) kirjassa on ihan mahdottoman lohdullista se, kun jesjes vihdoinkin on joku, jonka kanssa voi olla lähes kaikesta samoilla linjoilla. Välillä on niin helppo pitää itseään ihan kummajaisena, joten on oikeasti helpottavaa lukea sellasta tekstiä, joka voisi olla kuin kopio omista ajatuksista. Viimein joku ymmärtää, olkoonkin vaikka vaan saksalainen lingvistiikan tohtori, jota en henkilökohtaisesti tunne. 😄
Konkusseja ja muita konnuuksia (J.K. Tamminen)
Ihan super hauska ja mukaansa tempaava kirja! Tämän lukemista ei olisi millään malttanut lopettaa iltaisin. Tammisen muutkin teokset menivät ehdottomasti jonoon lukulistalle. Kirjan nimi kertoo aika paljon sen sisällöstä; lakimies Tamminen kertoo törttöilyistä ja tempuista yritysmaailman pimeällä puolella. Vaikka talousrikokset sinällään eivät nostata huumoria pintaan, takakannen lähestyessä alkoi melkein toivoa että höh, olispa näitä rikoksia vähän enemmänkin. Tykkään todella paljon Tammisen kirjoitustyylistä, paikoitellen tuli mieleen jopa itseironian mestari Charles Bukowski. 😍
Ikävät ihmiset (Satu Kaski, Vesa Nevalainen)
Tämän parisataa sivuisen kirjan lukemista suosittelen kaikille! Todella viihdyttävä teos, josta nousee paljon mielikuvia - ikävä kyllä, välillä ne kolahtavat itseenkin. Hyvä etteivät mun posket alkaneet helottaa aina, kun onnistuin bongaamaan itseni jonkin ikävän ihmisen alalajikkeen kohdalta. Peruskivan, perfektionistin, jumittajan ja herkkänahkaisen vikaa ainakin löytyy meikäläisestä. 😂 Pakko myöntää, että omiin mahdollisesti keljuihin piirteisiin on tullut kiinnitettyä vähän ekstrahuomiota lukemisen jälkeen. Siispä rohkenen julistaa, että Ikävät ihmiset on ratkiriemukkaan ohella opettavainenkin. Kirjassa käydään läpi peräti 18 erilaista ikävää ihmistyyppiä marttyyristä hötkyilijään ja besserwisseriin, sekä neuvotaan, miten voi toimia kun kohtaa ikävän ihmisen. Tarjolla on myös itsehoito-ohjeita, jos tunnistaa itsensä ikäväksi. 😉
Kaiken takana on salaliitto (Jonas Sivelä)
Kaikenlaiset salaliittoteoriat ovat aina kiehtoneet mieltäni! Muistan, kun nuorena roikuin monet viikonloput vielä aamuviideltä netissä lukien mm. Illuminatista ja WTC-terrori-iskusta. Sydän alkoi tykyttää, kun kopioin Wordiin tekstin Q33 NY ja vaihdoin kehotuksesta fontin Windingsiin. Lentokone! Pilvenpiirtäjät! Pääkallo! Juudaksen tähti! Sittemmin sain selville, että koko Windings-case olikin pelkkää kusetusta, eikä yksikään 9/11 lentokoneista ollut nimeltänsä Q33 NY. Tämänhän olisi varmasti saanut itsekin helposti tarkistettua, mutta eipä siinä salaliittojen lumoissa osannut kyseenalaistaa lukemaansa. Sittemmin opin, ettei edes vakuuttavasti esitettyihin "vaihtoehtoisiin totuuksiin" kannata suin päin luottaa. En tosin pidä valtavirtamediaakaan täysin luotettavana, joten parasta vaan pysyä kriittisenä omana itsenänsä, oli tietolähde mikä tahansa. 😇
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti