Katkiksia ja lasinuudelia

rapunuudeliwokki

Tein viime viikolla niin törkeen hyvää ruokaa, että joudun varmaan kokkailemaan tätä samaa lähiaikoina uudelleen. Gluteeniton kokeilu ei ole tähän mennessä ollut haaste eikä mikään, mutta sen sijaan se on lähinnä innostanut kokeilemaan kaikenlaista uutta! Mä jumiudun välillä helposti samoihin sapuskoihin, mutta nyt ne ainaiset kanasalaatit ovat jääneet vähemmälle, kun on tehnyt mieli skannata koko kyberavaruus läpi kiinnostavien reseptien toivossa. Niistä teen sitten mielivaltaisesti omia muunnelmiani, kun eihän nyt mitään ohjetta kannata sellasenaan testata. 😌 Kas tässä yllä koreilevan nuudelimätön ohjeistus! (Pahoittelut muuten heikkolaatuisista kuvista, valaistus oli huono...)

IMG_6211

Ohje (2 isoa annosta)

100 g lasinuudeleita (tai muita gluteenittomia nuudeleita)
180 g katkarapuja
150 g parsakaalia
kourallinen lehtikaalia
1 isohko punasipuli
pieni pala inkivääriä (n. 15-20 g, raasteena tai pieneksi pilkottuna)
1 tölkki kidneypapuja
1 dl teriyaki-soijakastiketta
(seesaminsiemeniä ja korianteria pinnalle)

Laita vesi kuumenemaan nuudeleita varten ja valmista ne ohjeen mukaan.

Lämmitä paistinpannulla tilkka oliiviöljyä, lisää hienoksi pilkottu punasipuli ja inkivääri.

Kun sipuli on hieman pehmennyt, lisää parsakaali, lehtikaali, huuhdotut pavut ja katkaravut.

Kun kattilassa olevat nuudelit alkavat näyttää hyvältä, valuta niiden vesi pois ja kippaa nudskut pannulle.

Sekoita mukaan teriyaki-kastike, kääntele hyvin ja anna mössön muhia ainakin 5 minuuttia pienellä lämmöllä ennen lautaselle annostelua.

Valmiin sapuskan voi koristella seesaminsiemenillä ja korianterilla, mutta ei mitenkään pakollinen vaihe. Avot!

IMG_6182

IMG_6180
Selvittelin soijakastikkeiden käyttöä gluteenittomassa ruokavaliossa. Tavallisissa soijakastikkeissa on ainesosalistalla vehnää, mutta Keliakialiiton mukaan niitä voi silti käyttää, sillä kastikkeen valmistusprosessissa gluteeni pilkkoutuu vaarattomaksi. En ollut varma luottaako Keliakialiittoon, joten ostin kaiken varalta sellaisen soosin, jonka valmistuksessa ei ole käytetty ollenkaan vehnää. Mun gluteeniton kokeilu on niin alkuvaiheessa vielä, että tekee mieli pelata varman päälle.

IMG_6186

IMG_6207

Mulla on jotain miljoona ruokaohjetta odottamassa kokeilua, miten yks ihmiselämä tulee ikinä riittämään? 😂 Oikeesti, Chromen kirjanmerkkipalkki varmaan halkeaa pian kahtia, kun se on täynnä ohjeita. Kirjoittelen myös jatkuvasti puhelimen muistiin ja muistilapuille mieleen tulevia, mahdollisesti kokeilemisen arvoisia makukomboja, ja näpsin kuvakaappauksia mm. Instassa vilahtavista annoksista. A-p-u-a. Suuruudenhulluuspäissäni leikittelen toisinaan ajatuksella leipomo-lounaskahvilasta, silleen "isona musta tulee yrittäjä"... Noh, sinne on kyllä jäätävän pitkä matka, jos niin kauas ylipäänsä koskaan pääsen.

Pitäisi ensisijaisesti oppia paremmaksi riskinottajaksi ja sietämään epävarmuutta, puhumattakaan neuroottisuuden ja pelokkuuden karsimisesta. Halu visioida, luoda omaa juttuaan ja ratkoa ongelmia omana pomonaan päsmäröiden on kyllä turhankin vahva. Mutta ei helvetti kun pitäsi alkaa väkeä palkkaamaan. Kahvila ei yhden naisen voimin pyöri, ainakaan niin kauan kun ajassa edestakaisin larppaaminen ei ole mahdollista. Siispä pitäisi saada kasaan pikkuinen tiimi, ja sen tiimin tulisi olla tiivis ja yhteen puhaltava. Varmaan koko yritys kaatuisi siihen, kun alkaisin miettiä keskellä yötä henkilökemioita. Ja varsinkin sitä, miten olla tahdikas ja sopivasti painokas pomo. Ja miten mun firmasta tulisi vaatimattomasti läänin viihtyisin työpaikka. Paikallisen kahvilamaailman seuraava Google tai edes Rovio. Yrittäjyys on aina kiinnostanut mua, mutta se ei todellakaan oo lähivuosien juttu. Antaa tän muhia rauhassa päiväunelmissa, ja katellaan vaikka sitte kolmekymppisyyden kriisin pyörteissä. Yrittänyttä ei laiteta, meni syteen tai saveen (tai velkavankeuteen). 😎

No comments:

Post a Comment