If it's nice, play it twice!

No nyt päästään mun lempiaiheeseen: musiikkiin. Oon aika varma että ilman musiikkia mua ei edes olisi (hei dramatiikkapisteet kotiin heti alussa ;D), tai jos olisi niin moni brilliantti oivallus olisi jäänyt väliin ja elämä olisi ihan helvetisti tylsempää ja sävyttömämpää. Jokaikiseen fiilikseen on olemassa tilanteeseen sopiva biisi, ja usein jos vaikka jokin asia turhauttaa  (tähän nyt se forever alone forever available hah hah hah haa), kuuntelen pari tuntia mielentilaan mätsäävää musaa. Tuon parin tunnin jälkeen on helppo alkaa kirjoittaa ajatuksia paperille, kun on ensin päässyt kunnolla tunnelmaan ja musiikki on selkiyttänyt ajatuksia.

Mun varhaisin musiikkiin liittyvä muisto on se, kun päiväkodin levyraadissa kuunneltiin ties mitä kappaleita, ja Jari Sillanpään Bum Bum Bum voitti. Mä sitten innostuin siitä kovastikin, ja halusin jopa esittää biisin vanhemmilleni. Hiippailin vaivihkaa saunaan treenaamaan, ajattelin että siellä saan rauhassa rääkyä ja harjoitella sanoja, ja sitten lopulta valloitin "estradin" (seisoin olkkarissa tv:n edessä) ja laulaa lurautin äidille ja iskälle tuon eeeerittäin mahtavan kappaleen. Oh my baby, tunnetko sen, sä oot vain mun, mä oon vain sun, ja sydän lyö bum bum bum... ;) Oh god. Onneks en millään ilveellä saa kaivettua muistin sopukoista sitä, miten vanhemmat reagoi esitykseen. Nykyään "laulan" vaan imuroidessa. ;D

Ensimmäisen omista viikkorahoista ostetun levyn aika tuli kolmannella luokalla. Levy oli Shakiran Laundry Service ja siihen liittyy vähän jännä tarina. Moni tuttu ei oikein välittänyt laulajan nasaalista äänestä, joten totta mooses itsekin ryhdyin häntä haukkumaan "eläimelliseksi rääkyjäksi" ja ties mikskä. Salaa kuitenki tykkäsin. Kerran kun vanhemmat oli lähdössä kauppareissulle ja mä ja mun veli jäätiin mummolaan, mulle tulikin yks kaks kiire juosta autolle viemään äidille rahaa, jotta hän toisi mulle tuon Laundry Service -platan. En tainnut edes selitellä mitään syitä kelkan käännökselleni, pyysin vaan erityisen kiltisti että "voitko ostaa mulle sen levyn". :D

Shakiran jälkeen tuli innostua vaikka mistä muustakin; Las Ketchupista, Maija Vilkkumaasta, PMMP:stä, Tiktakista, Nylon Beatista... erityisesti tuosta jälkimäisenä mainitusta. Kävin nelosella ollessani Naikkareitten keikallakin, ja jonotettiin mun eka-luokkalaisen "kummilapsen" kanssa varmaan ainakin tunti nimmareita keikan jälkeen. :D Ärsytti ihan sairaasti, kun Sibbetalolla ei saanutkaan ottaa kuvia, ja kamera piti jättää narikkaan. Itkin silloin kun kuulin, että mun lemppari bändi lopettaa. Ala-asteen lopusta yläasteen alkuun fanitin kavereiden kanssa Nightwishia, 69 Eyesia sun muuta vähän hevimpää tavaraa. Salaa fiilistelin myös suomiräppiä, mutta en tainnut hirveän monelle siitä innostuksestani kertoa kun räppiä pidettiin nolona. Tai ainakin, jos tyttö kuuntelee sellaista. Mun ensimmäinen rap-levy oli kokoelma Suomihiphoppia 4, jonka ostin mun sedän liikkeestä. Rakastuin varsinkin Skandaalin nerokkaisiin riimeihin, ja ai että miten hienoa se kaikki uho, raivo ja sarkastisuus biiseissä olikaan. Ehkä mun rakkaus provosoimiseen sai osittain alkunsa juuri varhaisesta räppi-innostuksesta.

Jossain vaiheessa alkoi hyvin vahva Lahti-rap vaihe. Kävin ekan kerran Summer Upissa 2006, silloin siellä ei ollut paljon ketään kun vertaa nykyisiin ihan mielettömiin kävijämääriin. Lahti oli siistein paikka ever, Suomen hiphop-pääkaupunki kuten eräs IRC-Gallerian yhteisö asian ilmaisi! ;) Kuuntelin kaikkea, mitä Kasisalin keikoilla soitettiin, ja harva se päivä olin latailemassa mikseri.netistä jotain biisejä. Keikkojen ohella mun elämän parhaimpia hetkiä oli ne, kun sovin jonkin artistin itsensä kanssa että ostan häneltä levyn, ja nähtäisiin jossain Sokkarin tai Trion edustalla. :D Kaikki mixtapet on edelleen tallessa. Riparikesänä tykästyin hetkellisesti 50 Centin musaan, kun eräs Mikko (joka sittemmin katosi totaalisesti jonnekin) sitä mun soittolistalle suositteli ja oli muutenkin niin khuul, hauska, aikuismainen ja fiksu tyyppi että oksat pois. Bling bling -jenkkiräpin jälkeen rakastuin taas suomalaiseen tuotantoon, tällä kertaa mahdollisimman kantaaottavaan ja yhteiskunnalliseen sellaiseen. Asaa, Pyhimystä, Steen1:stä, Huge L:ää, mitä näitä nyt oli. Vuosikausia räppi oli mulle kuin uskonto; en kuunnellut mitään muuta, pukeuduin genren mukaisesti ja kirjoittelin itsekin omia räppejäni. Galtsun riimiyhteisö oli kovan stalkkauksen alla, ja sinne piti päivittäin laittaa jakoon yön pikkutunneilla keksittyjä uholaineja. Olin pitkään ainoa tyttö, joka niihin nettibattleihin osallistui. :D Toiset tykkäsi ja laittoi viestiä että hei, kirjoitat muuten tosi hyvin, ja osalta tuli lähinnä paskaa niskaan kun battlet oli (heidän mielestä) miesten juttu. Sehän vaan lisäsi vettä myllyyn ja aloin hioa uusia riimejä kahta kauheammin.

Tänäpäivänä suomiräppi on edelleen se kaikkein rakkain genre, mutta aikuisiällä mun musiikkimaku on monipuolistunut - melkeinpä kaikki örinäheviä ja reggaeta lukuunottamatta toimii edes jotenkuten mun korvissa. Tykkään "omituisesta" musiikista kuten Art of Noisesta, ja usein lenkillä tulee kuunneltua hyvillä mielin kaikkea noloa jumputusta David Guettasta E-Typeen vaikken muutoin niitä pahemmin kuuntelekaan. Okei, iso osa ihmisistä ei ehkä pidä kyseisiä artisteja ollenkaan noloina, mutta ainakin ne on vähän erikoisia valintoja mun muuhun musamakuun verrattuna. :D Pariisin kevään pari ekaa pitkäsoittoa on ehkä mun puhkikuunnelluimmat levyt; lyriikat mätsäsi hyvin muutaman vuoden takaiseen kinkkiseen elämäntilanteeseen. Nykyään löydän jatkuvasti uutta kuunneltavaa mm. Spotifyn ja SoundCloudin kautta, mutta hittilistoista en oo ikinä perillä. En kuuntele radiota oikeastaan ollenkaan, koska oli kanava mikä tahansa, sieltä harvemmin tulee mitään mun mieleen olevaa musiikkia. Musta on muutenkin vähän tylsää, jos joku sanoo ettei hänellä ole lempibändiä tai edes genreä, ja että "kaikki käy mitä radiosta tulee". Sillä ei ole mitään väliä vaikka lempimusiikki olisi täysi vastakohta omastani; kunhan vaan olisi edes jotakin mainittavaa! Itse suhtaudun suht intohimoisesti musiikkiin ja koen että sen avulla oon selvinnyt monesta käänteestä elämässä, niin on vähän vaikeaa samaistua tai kiinnostua sellaisesta tyypistä jolle musiikki ei edusta muuta kuin turhaa taustamölyä. Toisaalta, itsekään en tiedä pätkän vertaa vaikka koiraroduista, lintulajeista, autoista tai "pinnalla" olevista tv-sarjoista tai elokuvista, joten varmasti näiden perusteella moni pitäisi muakin epäkiinnostavana persoonana. 

Loppuun vielä jokunen lempiartisti ääninäytteineen! Suurimmat suosikit maalattu punaisella. :P

Watsky - Sloppy Seconds / Jez Dior - Candles / G-Eazy - Marilyn

Logic - Tic Tac Toe / Witt Lowry - Wake Up / Hendersin - Only Time

Eminem - Stan ft. Dido / Professor Green - Monster / OnCue - Crashing Down

Skizzy Mars - Pay For You / Olu - Break / Getleman's Vibe - Bloodlines

Pyhimys - Salainen maailma / Huge L - Luontoäiti / Steen1 - Terroristi ft. Asa

Gasellit - Susilapsi / Ruger Hauer - Täällä / Asa - Hidastaa

Yokon Blonde - Wind Blows / Fairmont - At The End Of The Movie /  Weezer - The World Has Turned And Left Me Here

Arcade Fire - Rebellion (Lies) / The Fray - You Found Me/ Mumford & Sons - I Will Wait 

Pearl Jam - Sirens / Snow Patrol - Make This Go Forever / A Flock of Seagulls - Space Age Love Song

3 Doors Down - Here Without You / Empire of The Sun - Walking On A Dream / The Killers - Mr. Brightside

John Lennon - Imagine / Lana Del Rey - Video Games / Lykke Li - Love Me Like I'm Not Made Of Stone

Jenni Vartiainen - Sivullinen / Olavi Uusivirta - Rakkausrunoja / Pariisin kevät - Meteoriitti

HIM - Scared To Death / Papa Roach - Take Me / Regina Spektor - Man Of A Thousand Faces

// Music means the world to me. It's always such a huge pleasure to put the records on (okay, more like iTunes, Spotify or SoundCloud... boring, I know) and play some awesome songs that match my mood so perfectly it's actually a little bit scary. I think I might lose all possible interest in life without grrrrrreat music to listen to! I really don't want to end up being deaf some day, haha. It would be so horrible. As a music listener, my past goes more or less like this: as a small child I wasn't very into music but I remember that once I performed for my parents: I was standing in front of TV and sang THIS song. I'm super happy for the fact I can't remember exactly what my parent's reaction was... :D Then in primary school there was this season of finnish girl bands - of course. I never liked boy bands; girl power was definitely more my thing lol. :D Then I started to listen rock and heavy metal but that didn't last long because hip hop stole my heart. It's still my favorite genre nowadays, but my taste in music has become more diverse during adulthood. All I can say is that heavy metal and reggae are not for me. From list above you can listen some of my favorite artists - enjoy (or don't say a word)! :)

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintonen postaus! t. myös Shakiran mylvivän vahvasta äänestä salaa tykkäilevä.
    Tänä vuonna ilmestyny uusin levy muistuttaa mukavasti Laundry Service-albumia, kannattaa kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Hahah, piti oikein kahesti kattoa että jättääkö joku tänne kommenttia ihan suomeksi, ties miten pitkästä aikaa :p Täytyykin pitää toi uus levy mielessä, ei sitä tiedä millasen nostalgiaryöpyn se saa aikaseks!

      Poista