Rest in peace, Pumba.

Meidän perheen rakas 3,5-vuotias Pumba -kissa kuoli yllättäen viime torstaina, 11. syyskuuta. Vaikka tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun joudutaan luopumaan rakkaasta lemmikistä, Pumban poismeno tuntuu äkillisyytensä vuoksi vaikeammalta käsitellä; niin väärältä. Aiemmat kissamme, Pörri ja Pulla, ovat aikanaan kuolleet vanhuuteen ja sen mukana tulleisiin sairauksiin, mutta Pumba oli kovin nuori. R.I.P. ♥ 

Lyhytkestoisuudesta huolimatta Pumballa oli varmasti hyvä elämä. Sitä rakasti kaikki, karvakamuja löytyi useampikin ja kaikenlaiset pikku tihuteot sai samantien anteeksi tekeytymällä pieneksi ja säälittäväksi, ja laittamalla silmät visusti kiinni. ;) Alunperin Pumba tuli taloon mun kissana, sillä mun oli tarkoitus ottaa se mukanani Lahteen heti kun vaan löytäisin asunnon. Mutta Pumba päätti vähän toisin; siitä tuli niin totaalisesti äidin lellipentu, etten lopulta enää raaskinut erottaa kattia "mammastaan". Vuosi Pumban syntymän jälkeen otin sitten itselleni kissoja kaksin kappalein tilalle, Lulun ja Nasun. Niistä tuli citykissoja, mutta ovat aina päässeet tiheään tahtiin vierailemaan maalla moikkaamassa Roopea, Ramboa ja Pumbaa. Suht sopuisasti on viisi kattia mahtuneet saman muovialustan äärelle murkinoimaan, vaikka välillä on Pumbankin pitänyt kokeilla, saisiko jonkun hitaamman syöjän kupista kauhottua tassulla vähän lisää herkkuja. 

Pumballa oli hauska tapa ynistä hereillä ollessaan ja öristä nukkuessaan. Välillä se heittäytyi maahan makaamaan kuin sammakko konsanaan, takajalat suorina. Kun Pumbaa kiellettiin hyppimästä ruokapöydälle ihmisten syödessä, se keksi mennä lehtipinon päälle istumaan - siis hei, eihän se silloin ollut pöydällä... Paras paikka maailmassa oli aivan taatusti äidin vieressä. Joka ikinen ilta Pumban piti päästä jossain vaiheessa äidin viereen sohvalle; ensin se kiipesi kyljen päälle ja siitä sitten lysähti kainaloon viekkuun - äidin piti siis tukea kädellään kissaa selästä, ettei se tippuisi lattialle. Niin suuri luottamus Pumballa oli lempityyppiinsä. Hattarakisusta riittäisi varmasti enemmänkin kerrottavaa, mutta nyt olkoon kuvien vuoro. :)






























// Our family's beloved cat Pumba died suddenly few days ago. Words are not enough to describe this sadness... :'( I hope there's a lot of buddies and delights for him in the cat heaven. Rest in peace you little cotton candy colored creature! We already miss you so much. ♥