Thank god the week is done, I feel like a zombie gone back to life

IMG_2103+

Sain tänään ekaa kertaa ikinä otettua tollasen "pilkkukuvan" jouluvaloista :D Oon niin pitkään ihastellut tollasia esim. juurikin blogeista! Kyllä kesti oppia (vaikken kyllä edelleenkään oo ihan varma että miten mä sen tein, kokeilin vaan randomil kaikenlaisii asetuksia :--D)

Mä rakastuin jo yläasteella valokuvaamiseen. Kuvailin paskalla kännykän 2px kameralla kaikenlaista, eikä mennyt aikaakaan kun ostin jo järkkärin, muistaakseni syksyllä '08. Ja jep, käytännössä en tähän päivään mennessä oo varsinaisesti "tarvinnut" sitä järkkäriä yhtään mihinkään, olisin aivan  yhtä hyvin voinut kuvailla jollain hyvällä pokkarilla. En nimittäin osaa vieläkään säätää mitään asetuksia itse, suljinaikoja jne. :DD Edelleen koen että valokuvaus on kyllä se mun juttu, rakastan sitä, mulla riittää intoa kuvata melkein mitä vaan.. mutta se tekninen toteutus tuppaa aina vähän kusemaan. Osaan mielestäni melko hyvin esim. miettiä, mistä kuvakulmasta mitäkin kohdetta alan kuvaamaan, jotta esim. ihmisistä saa mahdollisimman öööö.. edustavia / ei-epäedullisia otoksia. Joskus mielestäni keksin jopa jotain ihan suhteellisen kekseliäitäkin ratkaisuja, mutta siihen se sitten jääkin. 

Aina aattelen että hitto, seuraavalla lomalla mä oikeasti alan harjotella ja opetella hyödyntämään kameran tarjoamia asetusten säätö mahdollisuuksia, mutta enpä oo vieläkää saanut sitä aikaseks. Loputtomiin asti on muka sellanen tilanne elämäs että ei oo aikaa/intoa tollasiin asioihin, ihan sama onko kyseessä kahen viikon joululoma vai kahen ja puolen kuukauden kesäloma, joka hetki tuntuu siltä että muut asiat on tärkeämpiä kuin uusien taitojen oppiminen asioissa, jotka on itselle loppupeleissä niitä kaikkein rakkaimpia (arvostan paaaaaljon enemmän loistavia valokuvaajia kuin hienoa koulutusta ja ällän papereita). Aina on jotain muuta mielessä; koulu, ihmissuhteet, tulevaisuus tai sitten vaan yksinkertaisesti märehdin itsesäälissä sen johdosta etten saa mitään aikaseks ikinä. Eli tiedostan ongelman ytimen mutta en saa tehtyä sille mitään, ja sitten vaan jatkan kuvailua hyvällä järkkärillä jonka ominaisuudet on mulle pelkkää hepreaa. :D Ei näin. Ilman opettelua ei voi oppia, mikä saakin kuulostamaan mun haaveen olla jonain päivänä hyvä ammattivalokuvaaja aika narsistiselta ja kaukaa  haetulta. 

Koko tyhmän avautumisen ns. pointti on että nyt kun mä jotenkuten "onnistuin" ottamaan yhden hemmetin pilkkukuvan, tuli jotenkin sellanen toiveikas fiilis että ehkä tää tästä, ehkä musta sittenkin tulee vielä jonain päivänä jotain. Ehkä mäkin voin oppia jos vaan opettelen, enkä pelkästään ajattele että yhyy en mä kuitenkaan ikinä opi. Perhana kyllä varmana opin kun vaan yritän tarpeeks! :) Se että haluun oppia käyttämään kunnolla kameraa, ei tarkota sitä että mun pitäis jokapäivä tuntitolkulla väännellä ja käännellä kameraa, suhtautua ohjekirjaan kuin uskovainen suhtautuu raamattuun tai tonkia netin uumenista esiin jokainen vinkki jossa saattaa olla itua. Pikkuhiljaa sen mukaan kun on fiilistä - sitä fiilistä joutuu kyllä varmasti vähän herättelemään, mutta ehkä hommat rutinoituu viimestään siinä vaiheessa kun tajuan että oon oikeasti hoksannut jotain uutta ja jännää :D

No comments:

Post a Comment