My babies


Näistä mun vauveleista ei hetkeen ookkaan tainnut olla täällä blogin puolella mitään, joten tässäpä vähän video- ja kuvamateriaalia :P Nasu on täysin adhd ja sen temmellyksiä on huomattavasti helpompaa ikuistaa videona kuin kuvina, tosin eipä videotkaan oo ihan ensiluokkaisia niinku näkyy... :-D Kovasti tykkää vauveli loikkia iPhonea päin kun sitä kuvaa, "hei nyt se kamera pois urpo ja leiki mun kaa". Lulu on perus tyttö, oikea ujopiimä, ja siksi sitä näkyy huomattavasti vähemmän videolla. Kuvia siitä saa enemmän kuin Nasusta puhtaasti siitä syystä, että se aina jähmettyy paikoilleen kun sitä niin kovasti pelottaa olla esim. sylissä. Ilme kuvissa on tosin sitten sen mukainen.. :D

nasjalul
Oon kyllä niin onnellinen siitä, ettei eläinlääkäri alkukesällä edes ehdottanut Nasun lopettamista toisen, puuttuvan silmän takia. Kyklooppius ei tunnu haittaavan ollenkaan menoa, päin vastoin, riiviöllä on välillä niin kova vauhti että tuntuu kuin se riehuisi kokonaisen pentueen edestä :D Nasu ja Lulu on jo näin pienessä ajassa muodostuneet yhdeksi mun elämän suurimmista iloista, ja on mahtavaa tietää, että mulla tulee seurana olemaan kaksi maailman ihaninta karvapalloa sitten kun se hemmetin kämppä löytyy. Tällä hetkellä pennut majailee siis vielä mun isonvanhempien luona. 

Lähes niin pitkälle kun kykenen muistamaan lapsuuteeni, meillä on kotona aina ollut kissoja ja tuntuisi tosi oudolta, jos yhtä äkkiä elämässä ei enää olisikaan henkilökohtaista vaatteiden karvaajaa ja käsien naarmuttajaa. Kuitenkin vielä alkuvuodesta pohdiskelin, että kotoa pois muuttaessani en uskalla ottaa "omaa" kissaa johon on ainakin seuraavaksi 10 vuodeksi voitava sitoutua, sillä en tiedä vielä, tuunko esim. opiskelee ulkomailla joissain vaiheessa. Oon kumminkin super happy että otin nää pikkuiset omakseni, on ne sen verran rakastettavia olentoja, ja onpa niille jo hoitopaikkakin tiedossa mikäli mun tie vie tulevaisuudessa Suomen rajojen ulkopuolelle muutamaksi vuodeksi. Jee :)

2 comments: