Se fiilis...

piknik1

...kun näen VR:n junan jonka kyljessä koreilee jotakin lapsekasta, esimerkiksi Myyrä tai Richard Scarryn kissahahmo. Ihan tosi, tuun aina naurettavan hyvälle tuulelle kun nään niitä otuksia junissa! Hyvä VR, tämmönen viestintä puree ainakin muhun. :D

...kun oon laiskalla tuulella lenkillä ja "kunnianhimoinen" tavoite on, että nooh jos nyt yhen biisin jaksaisi hölkkäillä menemään. Vaan sen yhen biisin jälkeen alkaakin soida Daruden Sandstorm. PAKKO jatkaa, ja hölkkä vaihtuu lopulta juoksuksi.

...kun kirja vie täysin mennessään, ja ajantaju katoaa hetkellisesti.

...kun saan seurata Muksiksen tempauksia. Pentukissojen sekoilut on parhautta! Mun pikkuinen apina on mm. keksinyt että lavuaarissa on hirveen kivaa hengata, ja yhtenä iltana se alkoi leikkiä ja jahdata häntäänsä siinä. :D

...kun bongaan ruokaostoksilla Lidlistä (!!!) täydellisen cashmere-neuleen.

...kun naputtelen Exceliä. Saan jotakin pähkähullua mielihyvää taulukoista, ja voisin vaikka excelöidä koko elämäni jos se olisi mahdollista. Tai no, onhan se varmaan, mutta terveellisestä en tiedä. :D Kivoimpia Excel-elämyksiä on ne, joissa tehdään pientä salapoliisityötä netissä, vaikkapa yhteystietoja sun muuta selvittelyä.

...kun "kesän" eka ja todennäköisesti vika piknik on syyskuun loppupuolella. Ihan hassua, että mansikoita ja herneitä on edelleen myynnissä lähikaupan edessä! 

...kun oivallan jotakin hienoa yhdessä toisen kanssa.

...kun painun nukkumaan ja se ujompi ja epäsosiaalisempi kissakaveri Lulu kömpii vihdoin viereen.

piknik2

Joskus elämä on nätisti sanottuna ihan perseestä. Tänä vuonna se on kolhinut poikkeuksellisen paljon, kun koko ajan tulee jotain uutta "mahtavaa" stressileveleitä nostattavaa. Kaikki tuntuu leviävän käsiin. Tuorein kirsikka kakun päällä on se, että mun tietokoneista mm. kaiken ja vielä enemmän tietävä nörttiveli ei saanut sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta fiksattua mun ulkoista kiintolevyä, jossa on kuvat viimeiseltä 10 vuodelta - toisin sanoen, mun rakkaimmat ja tärkeimmät muistot. Typerästä päästä kärsii ennen muuta pankkitili, sillä jos en olisi naiivisti ajatellut tiedostojen olevan turvassa sillä laadukkaaksi kehutulla WD Elements -kovolla, en olisi nyt siinä tilanteessa että huoltoliikkeelle olisi pulitettava alkaen 400 euroa kovon korjaamisesta. Jossain vaativissa tapauksissa hinta voi nousta tonniinkin. Oikein mukava juttu. Olisinpa ajoissa sijoittanut toiseen kovoon sen 60-70 euroa, tai edes laittanut tärkeimmät matskut Google Driveen. Huoh. Ainoa seikka mikä tilanteessa lohduttaa ja estää itkemästä itseäni uneen on se, että hyvin todennäköisesti ne tiedostot saadaan sieltä mäsäksi menneeltä levyltä turvaan. Näin mulle ainakin uskolteltiin tänään puhelimessa, kun murehdin menetinkö nyt tosissaan kaikki kuvani. En pitkään aikaan voi irroittaa tuollaista summaa korjausoperaatioon, mutta sitten kun voin, ehkäpä sitä viisastuu kantapään kautta ja jatkossa tajuaa ottaa varmuuskopiot ja vielä varmuuskopioiden varmuuskopiot.

Ä r s y t t ä ä niiiiiiin uskomattoman rankasti.

Mulla on tässä menossa joku jäätävä turvotuskin. Siis jos kesähelteillä tympäisee se 3-4 kilon nesteturvotus, niin mites sitten kuusi kiloa ihan yks kaks? Vähäsen sentään on tullut lukema jo alaspäin, mutta nyt on joku jumitusvaihe, joka ei selity syömisillä tai liikkumattomuudella. Olemus on pöhöttyneempi kuin aikoihin, eikä tee mieli pukeutua kuin hameeseen tai mekkoon.

Sitten on vielä tää syksy. Joka-aamuinen alilämpö jolle ei voi mitään ja joka saa siirtämään salireissun aamusta iltaan, väsymystä, peilistä katsoo nuutunut zombie ja lähestyvä kaamos ei varsinaisesti kohenna mielialaa. Kaipaan niin valtavasti kevättä, mutta sen ensimerkkejä saa odotella vielä yli puoli vuotta. Woop woop.

Tällaisina aikoina joutuu vähäsen pinnistelemään kun miettii, onko elämässä oikeastaan yhtään mitään hyvää. No, onhan siinä. Mulla on paha tapa aina joko vatvoa mennyttä tai murehtia tulevaa, ja nykyhetki menee helposti tyystin ohi. Toivon, että oppisin keskittymään enemmän niihin arjen kivoihin pikku juttuihin, jotka ovat erinomaisella mallilla ja joista tulee positiivinen, hyvä fiilis. Nyt jos koskaan sellaista taitoa tarvitsisi. Ehkä se vielä alkaa sujua, kun vähän treenaa.

No comments:

Post a Comment