Mites se karkkilakko...?

omar

Muistatteko mun karkkilakkopostauksen? Suunnitelmissa oli karkiton elämä lokakuun 24. päivästä jouluaattoon asti. No hehheh, mönkäänhän se meni. Yllättävän pian karkkitauon alkamisen jälkeen aloin miettiä että äh, olipas muuten harvinaisen paska ajoitus minkään valtakunnan herkkulakoille - kieltää nyt joulun alla itseltään konvehdit sun muut, äärettömän fiksu veto! Ja minähän tasan tarkkaan haluan mässyttää Paradis- ja Wierner Nougat -konvehteja pitkin joulukuuta, jos siltä tuntuu. Leipominenhan olisi ollut lakon aikana sallittua puuhaa, ja toki ne joulutortut ja piparit ovat ihan kelpoja jouluherkkuja nekin. Mutta hemmetti, mikään ei voita sitä fiilistä kun joulukuussa fiilistelee iltaisin vaikka hyvää kirjaa glögin ja lempikonvehtirasiansa kera. Joulu on kerran vuodessa vaan ja seliseli, eikö? Luovutin jo marraskuun puolivälin paikkeilla.

Idea karkkilakosta tupsahti päähän todella sponttaanisti lokakuun loppupuolella, ja innostuin siitä järjettömästi saman tien. Ei siinä tullut kummemmin pohdiskeltua ajoitusta, kun oltiin jo kaverin kanssa karkkilakon lumoissa. Mun kohdalla se ei ikävä kyllä nyt tällä erää toiminut. :D Ei tapahtunut mitään dramaattista "sortumista", vaan jo ennen ekan jätskipurkin ostamista olin ehtinyt pidempään tuumailla että mitäs jos kuitenkin siirtäisin karkkilakon ensi vuoden puolelle, kliseisesti juuri siihen tammikuun taitteeseen. Silloin jos eksyisi vielä sinne salillekin niin tadah, siinähän olisi ainekset astetta virkeämpään uuteen vuoteen.

Kannattiko namilakkoa siirtää? Joo ja ei.  Tavallaan luovuttaminen on kevyesti harmittanut jälkeenpäin, kun kuitenkin ryhdyin projektiin ihan mielettömällä innolla ja tahdonvoima oli olevinaan kova. Toisaalta oon yllättynyt positiivisesti - nyt kun mikään ei ole kiellettyä, vaan mitä tahansa saa taas syödä kohtuudella kuten aina ennenkin, enpä ole kovin monesti toistaiseksi herkutellut. Yhtään konvehtirasiaa en oo vielä ostanut, ainoastaan pari Fazun pientä 95g levyä tummaa suklaata. J:n synttäreiksi leivoin ja toki itsekin niitä Runebergintorttuja ja keksejä mussutin, mutta noin yleisesti ottaen ei oo tehnyt kummemmin mieli mitään sokerista. Kenties syksyn synkkyydellä on osuutensa asiaan: tiedän tasan tarkkaan, että kun vuosi on siinä vaiheessa jolloin ulkona on säkkipimeää jo neljän nurkilla iltapäivällä, mikään hemmetin hiilihydraattihöttö ei ainakaan auta siihen kaamosmasisteluun ja väsymykseen. 

Hassuinta lakon aikana oli huomata, miten suurella tunteella moni muu tuntui suhtautuvan minun karkkilakkoon, ja varsinkin siihen kun sanoin ääneen että ääh, taidan muuten lopettaa lähiviikkoina ja kokeilla uudestaan tammikuussa. Sen kuuleminen tuntui jopa suututtavan populaa, "ethän sä voi luovuttaa!" Itse en alunperinkään suhtautunut karkkilakkoon mitenkään vakavasti, enemmänkin se oli sellainen höpsö kokeilu, joten ihmisten reaktiot hieman yllätti. Seuraavalla kerralla täytyy olla hissunkissun, ehkä se karkkipaussi sitten onnistuukin vähän paremmalla menestyksellä. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti